
Huomenna sinne etelän matkalle sitten lähdetään. Kirjoitan matkavalmisteluista hiukan, kun en sitten tiedä milloin kykenen taas kirjoittamaan lisää. Kyllä on ollut rankka päivä. Koko ajan on pitänyt auttaa emäntää pakkaamisessa. Olen yrittänyt tarttua jokaiseen vaatekappaleeseen ja muuhun tavaraan ja siten auttaa kantamaan ne tällaiseen isoon siniseen laukkuun, joka on kai lähdössä mukaan. Emäntä tuskailee ettei kaikkea tarvittavaa saa mahtumaan. No minulle riittää, että leluja ja varsinkin pallo sekä ruokaa tulee mukaan.

Minulle on kerrottu, että minun pitäisi olla tällaisessa laukussa tosi pitkä aika eli koko lennon ajan yli kuusi tuntia. Kyllä emäntä nyt kuvittelee omiaan. Aamulla kyllä keskustellaan siitä, kuka on ja missä. Kyllä koiruuksienkin kärsivällisyydellä on sentään jotain rajaa ja tuntuu aika nöyryyttävältä, että minut ensin laitettaisiin tuohon laukkuun ja sitten laukku vielä laitettaisiin emännän istuimen jalkatilaan.
Sulloisivat nuo ihmisoliot itsensä sinne, niin tietäisvät miltä tuntuu. Melukin voi lentokoneessa kuulemma olla aikamoinen, mitenkähän senkin kestän ja varmaan menee korvat lukkoon.
Onkohan siellä perillä edes mitään jouluun viittaavaa esim. tällaisia hienoja jouluikkunoita niin kuin Stockalla on. Kyllä arveluttaa taas nuo emännän toimet. Minnehän se minut oikein vie ja mikä siellä perillä odottaa.

Tänne kotiinkin tulee joku emännän tuttu putkiremonttia pakoon meidän matkan ajaksi ja olen huolestunut lelujeni ja tavaroitteni puolesta, toivottavasti jättää ne rauhaan. Toisaalta voihan se olla turvallisempaa, kun koti ei jää ihan tyhjäksi.
Nyt täytyy kirjoittaminen taas tältä erää lopettaa, jotta ehdin nukkua kunnolla ennen matkaa. Pitäkäähän mulle peukkuja, että selviän kunnialla tuosta lentomatkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti