Alkuesittelyä

Hei olen Boris, venäjän bolonka. Synnyin viime helmikuussa 2016 Katarinan ja Callen jälkeläisenä Abendito's Kennelissä. Enkös olekin bellissimo, se on myös toinen nimeni? Muuten Callea en ole kyllä koskaan nähnyt. Lähti kai omille teilleen temput tehtyään– niinhän kai tapahtuu ihmispiireissäkin joskus. 

Tässä blogissa kirjoittelen ajatuksia ja mietteitä koiruudesta, emännyydestä ja muuhun siihen liittyvästä. Toistaiseksi kirjoittelen tätä blogia vaihtelevalla menestyksellä, kun en oikein vielä osaa, kuvatkin menee  miten sattuu, mutta ehkä aika ja kokemus opettaa.

05112016                                                                  On tässä pienen elämäni aikana herännyt monta kysymystä erityisesti emännän toimista. Tämäkö on esimerkiksi koiran elämää. Viedään pallit pois ja laitetaan kaikenlaisia hökötyksiä päähän niin ettei pääse haavaa edes nuolemaan ja repimään. Kaiken lisäksi haavaan on tullut kai jokin tulehdus, kun emäntä eilen kipitti ostamaan antibioottia ja nyt sitten työntää niitä tabletteja väkipakolla suuhun. Teen kyllä kaikkeni, että pääsen sylkemään ne ulos. Toistaiseksi emäntä on voittanut matsin, mutta taistelu jatkuu… Yrittää se emäntä myös suihkutella ja desinfioida haavaa, mutta siinäkin pidän huolen, että se ei kovin helposti onnistu. Olen myös päättänyt, että emäntä saa toistaiseksi melkein syöttää ja juottaa minut sekä muutenkin helliä kaikin tavoin, kun on kaiken tämän aiheuttanut. Emäntä luulee, etten voi tämän häkkyrän kanssa syödä, mutta kyllä se onnistuu, jos haluan. Tänäänkin söin emännän huomaamatta broilerin kurkunpalan- oli namia. Muuten vain lepäilen ja hoidatan itseäni, kun on se haavakin kipeä eikä huvita oikein kävellä pitkiä matkoja. Asiat käyn kyllä toimittamassa ulos- olenhan ollut sisäsiisti jo neljäkuukautisesta asti. Ja jotkut tavat täytyy sentään säilyttää emännän toimista huolimatta. Voin joskus kertoilla lisää...

    07112016

Niin miksi pallit ylipäänsä poistettiin. No olin vasta kuusi kuukautta vanha, kun huomasin, että tytöt on olemassa. Siitäkös alkoi varsinainen hännän heilutus, ruokahalu katosi ja koko ajan olisi vain pitänyt juosta ulkona tyttöhajujen perässä. Hajujahan Jätkäsaaressa riittää, täällä on  tyttöjä aikamoinen määrä ja se on hyvä sillä silloin aina jollakin on samanlainen juoksuhalu kuin minullakin. Emäntä vain tahtoi polttaa päreensä tällaisessa elämänmenossa ja huolessa, kun ei ruoka maistunut, mutta saihan liikuntaa, kun juoksimme ulkona pitkiä lenkkejä noin 5 km/h vauhdilla. Aloin kyllä myös uhota muutamalle valikoidulle uroksellekin ja kerran sain kunnolla turpaanikin niin että silmän alle tuli haava, joskin silloin en aloittanut mitään. Olen kyllä tosi kiltti koiruus, mutta on muutama koira, joiden kanssa ei vain natsaa ja niille kyllä nostan rähinän. Emäntä sanookin, että minulla on kyllä ego kohdallaan näin pieneksi koiraksi. Kerrankin vikittelin koiratarhassa yhtä narttua, joka oli varmaan kuusi kertaa isompi kuin minä, kun siihen tuli toinen saman kokoinen narttu. No enhän sentään kahta voinut hoidella, joten ajoin rähisten ja hampaat irvissä toisen pois. Yritti se vielä kaksi kertaa tulla siihen, mutta sitten emäntä  keskeytti rähinäni nostamalla minut valjaista ilmaan ja viemällä pois. Olisin kyllä itse jatkanut.. No siis tämän vilkkaan elämän takia ja viestiteltyään kasvattajani kanssa emäntä päätti, että pallit pois, jotta saadaan elämä rauhoittumaan. Ja oli siihen toinenkin syy. Olemme lähdössä talviajaksi lämpimämpään maahan ja ehkä siellä on sitten helpompaa. Saas nähdä miten käy. Toipuminen on nyt kuitenkin hyvässä vauhdissa. Mutta kyllä minua koko asia sen verran harmittaa, että losotin emännän sängylle eilen illalla niin, että lakanat ja untuvapeitto kastuivat. Olisi kyllä saanut jäädä tekemättä, niin olisin välttänyt sen metelin, mikä siitä syntyi ja todennäköisesti sain porttikiellon sänkyyn. Olin kyllä aika nolona ja pahoillani varsinkin kun olin juuri kehunut sisäsiisteyttäni. Mutta tehty mikä tehty  ja sainhan olla taas mukana pesemässä pyykkiä (untuvatäkkiä ja lakanoita). Siinä hommassa onnistun aina sieppaamaan pesupallon ja emäntä saa taas liikuntaa yrittäessään ottaa sitä pois. 

     16112016

Ei tullut tänäkään aamuna pisteitä, kun pissahätä yllätti 04.47 ja piti herättää emäntä. Uloshan sitä oli mentävä. Emäntä kiskoi puoliunessa housuja jalkaan ja takkia päälle, ei muuten ehtinyt meikata. Juuri ehdittiin…Emäntä mutisi mennessämme, että tänä iltana et sitten juo niin paljon. No minkä sille tekee, jos jano on. Muuten olen päässyt siitä muovihäkkyrästä eroon ja kaikki tuntuu olevan OK. Ruokahalukin on palannut ja olen alkanut taas viihtyä yksinkin lelujeni kanssa enkä jostain syystä pyri enää koko aikaa ulos. Tuo Lempibarbarakin on jäänyt vähemmälle, pitäisiköhän sitä alkaa pitää sänkynä. Siihen se kuulemma on alunpitäen tarkoitettu.

Eikä se päivä tähän päättynyt. 11.20 lähdettiin ratikkakyydillä Stockmanin Dogroomiin, Tosin en sitä lähtiessä tiennyt. Arvelin vain, että mennään taas ratikalla jonnekin lenkkeilemään. Ja ajatelkaa minulle oli varattu aika sinne Dogroomiin turkin leikkausta, manikyyriä ja ties mitä varten. Ei riittänyt, että vietiin pallit, nyt vietiin turkkikin. Sekin oli kuulemma kasvattajan kanssa puhuttu, Olisi mukamas sitten helpompaa siellä etelässä. Apua en näytä enää ollenkaan itseltäni, minne kaikki tumma karva hävis, olen blondi. Ja varmaan tulee vilu ulkona. Nyt kyllä nukun lopun päivää, oli se sen verran rankka reissu.