Lokakuukin loppuu ja huomenna siirrytään marraskuun puolelle. Ja enää on sitten vain kuukausi, kun lähdemme emännän kanssa kuulemma taas Las Palmasin aurinkoon Kanarian saarelle Kyllä minä sitä vähän ihmettelen tässä pallo turvana.
Tämän kuukauden aikana on ollut kuvioissa mukana paljon kavereita. Tai no en minä kyllä kaikkia kavereiksi ota. Tämä Kettu-pentukin menetteli, kun se kävi meilä kahdeksan viikon ikäisenä, silloin leikittiin kovasti. Mutta kun se tuli meille 11 viikon ikäisenä, en välittänyt siitä enää ollenkaan ja tein kaikkeni, että se lähtisi pois. Emäntä ei vain aina tunnu ymmärtävän minua, mutta kyllähän minä saan näyttää kunkin hetken tunteeni niin kuin haluan vai mitä te muut koiruudet olette mieltä.
16.10 emäntä taas kuvasi noita kukkia, tässä kärhö yrittää vielä kukkia Ruoholahden kanavan varrella.
Näissä kahdessa kuvassa ollaan koirapuistossa, jossa oli kiva leikkiä tuon perhoskoiruuden kanssa. Toinen koiruus on Turkista tuotu löytökoira ja se oli vähän arka, joten annoin sen olla rauhassa. On se hienoa, että sen emäntä on pelastanut sen kadulta.
Tämä kuva vaatiikin sitten selvitystä. Emäntä meni ja tilas kantorepun minua varten, jotta voidaan kuulemma sitten siellä Las Palmasissa tassutella sellaisillakin alueilla, joissa koirat ei saa omin tassuin tassutella. Nii'in siellä on kaikenlaisia rajoituksia. Tässä minä nyt kuitenkin olen siinä pussissa ja voipi olla että tästä asiasta keskustellaan emännän kanssa vielä monta kertaa.
23.10 sattui olemaan kirkas, aurinkoinen ilma, joten tehtiin tietenkin pitkä tassuttelulenkki. Ensin ajeltiin kuitenkin pyynnöstäni ratikalla Kaisaniemeen. Sieltä sitten tassuteltiin Krunikan kautta Tervasaaren nurkille ja sieltä rantaa pitkin Kauppatorille, jossa pysähdyttiin kuvaamaan pressan linnaa ja Uspenskin katedraali (tuon lausumisssa meni kyllä kieli solmuun). Kyllä Hesasta löytyy hienoja rakennuksia ja näkymiä. Kauppatorilta tassuteltiin sitten vielä Bulevardin kautta kotiin. Hyvin jaksettiin.
24.10 tutustuin sitten Anni-tyttöön. Oli se aika söpö eikä minun tarvinnut sille uhota. Vähän liian innokas se oli, mutta ikääkin oli vain 12 viikkoa. Kyllä leikittiin.
25.10 tuli sitten Muru meille hoitoon. Muru asuu tässä meidän rapussa ja on minun ikäinen. Aluksi Muru oli hieman varuillaan, kun ei ole meillä aikaisemmin ollut, mutta kyllä se tottui. Ja sitten meillä olikin hyvät leikit. Siitä en kyllä tykännyt, kun se meinasi olla liikaa emännän sylissä, joten oli pakko sanoa välillä kova sana.
Tässä kiivas leikki menossa.
Välillä oli pakko levätä.
Kettu oli molempien mieleen ja siitähän riitti meille molemmille.
27.10 oli sitten lumi maassa. Uskoimme kyllä, että ehdimme aurinkoon ennen kuin talvi tulee, mutta ei sitä aina tiedä. Minusta lunta saisi olla kyllä enemmänkin, kyllä se aina rapakelit voittais.
Tältä näytti meidän piha.
Eilen tutustuin taas uuteen koiruuteen. Sen nimi on Onni. Oikein kiva koiruus, jonka kanssa piti ottaa pienet painit.
Tänään nähtiin sitten pari joutsenta Ruoholahden kanavalla. Olivat tulleet sinne varmaan talven viettoon. Toinen kehtasi sähistä minulle, kun olisin vain tervehtinyt lähempää. No annoin olla.
Muuten olen sitten emännän mieliksi tehnyt uusia temppuja, koska siten olen saanut makupaloja enemmän kuin muuten. Ja mitäpä ei koiruus tekisi ruokansa eteen. Sitä paitsi on kiva nähdä, kuinka emäntä ilahtuu tehdessäni jonkin hänen keksimänsä tempun. Videopätkän liittäminen blogiin ei valitettavasti onnistu, joten kerron, mitä olen tehnyt. Tuon pallon emännälle ja annan sen emännän käteen käskyllä jätä. Sitten emäntä pyytää antamaan oikean tai vasemman tassun ja antaessani saan melkein aina makupalan. Sitten emäntä pyytää istumaan ja odottamaan ja heittää taas pallon sekä sanoo hae. No hakisin sen muutenkin, kun palloleikit on intohimoni. Useimmitenhän olen pallo suussa. Sitten emäntä pyytää menemään maaten ja joskus myös kierimään eli kääntymään selälleni ja niinhän minä teen.
Tässä annan vasemman tassun.
Tässä annan oikean tassun.
Ja tässä kierin, osaan siis mennä ihan ympäri.
Seuraavan blogikirjoituksen kirjoitankin sitten varmaan Las Palmasissa, jos sinne nyt selviän. Kyllä se pitkä lentomatka taas hirvittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti