Kotiinpaluu

Kotiinlähdön aika sanoi emäntä ja niinhän sitä lähdettiin taksilla kohti Las Palmasin lentokenttää viime viikon keskiviikkona 1.3.2017.  Annikki tuli onneksi meitä saattamaan, ei olisi emäntä varmaan muuten selvinnyt ison matkalaukkunsa, aika ison olkalaukkunsa ja tietenkin tärkeimmän eli minun ja kuljetuslaukkuni kanssa. Kentälle saavuimme   hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä, joka oli 15.40 Kanarian aikaa. Annikin hyvästelimme turvatarkastusta ennen, ikävä jäi kivaa ystävää. Turvatarkastuksessa emäntä otti valjaani pois ja niin minä sitten emännän sylissä menin turvatarkastuksen läpi. No en ihan suoraan, kun epäilivät emännän kuljettavan jotain räjähteitä, joten ottivat ensin meistä sivelynäytteitä. Eivätpä vain löytäneet mitään. Sitten mentiin kentän kolmanteen kerrokseen, jossa on valtavan iso ulkoterassi ja siellä sitten juoksin pallon perässä itseni väsyksiin. Emäntä heitteli minulle palloa kymmeniä kertoja, joten voitte kuvitella, että pieni koiruus uupui niin, että kieli vain lerppui suusta. Oli varmaan hyvä, että olin väsynyt, koska kone oli ihan täynnä ja jouduin olemaan koko matkan emännän jalkatilassa kuljetuslaukussa. Eipä haitannut, kun nukuin koko matkan ja hyvin meni. Emäntä oli kyllä minusta ylpeä ja kehui, kuinka helppo minun kanssa on matkustaa. Olen kuulemma aivan  ihana pieni matkapoika.

Reissu oli kyllä ihan kiva, mutta kyllä minä itkin ilosta, kun huomasin taksista noustessa missä olin. Olin KOTONA. Ensimmäisenä ilosta toivuttuani menin katsomaan, että onko GrandHotelissa kaikki leluni tallessa ja olihan ne. Sittemmin uuvahdin emännän syliin. Kotonahan oltiin 12.30 yöllä.

Hyvin nukutun yön jälkeen purimme ja järjestimme meidän tavarat ja emäntä kävi tietenkin kaupasta meille ruokaa. Emäntä oli myös jo Las Palmasista tilannut minulle uuden pallon ja se käytiin heti seuraavana päivänä hakemassa postista. Oli vanha nimittäin jo aika finiitto.

Pallo on se paras leluni ja emäntä kutsuukin minua aina välillä pallopojaksi. Rakkaalla koiruudellahan on monta nimeä.

Tässä yritän ilmoittaa emännälle, joka istuu tuolissaan ja yrittää katsoa TV:tä, että pitäis lähteä ulos. Uloshan mentiin, mutta kyllä täytyy sanoa, että ei tämä Siperian ilma oikein passaa tassuileni eikä kasvoilleni. Tuulee ja vihmoo niin ettei karvat meinaa mukana pysyä. Olen kyllä juossut aina lujaa takaisin kotiin. Kyllä on vähän käynyt mielessä Las Palmasin aurinko ja lempeä ilma. Onneksi on kuulemma kevät tulossa ja ilman pitäisi lämmetä. Toivottavasti, sillä kun emme pysty täällä kävelemään kilometritolkulla niin kuin Palmasissa, niin on minun vyötärämitta kuulemma alkanut kasvaa ja emäntä uhkaa vähentää ruoka-annoksiani. Nälässä kai aikoo pitää.

Luulle pitäisi löytää piilopaikka.

Oli emäntä sitten tilannut myös tällaisen, jota se kutsuu älyleluksi. Mikähän se sellainen äly on. En tiedä, mutta tuohon leluun emäntä jemmaa makupaloja ja minä sitten haen ja syön ne. Hyvin olen löytänyt.

Emäntä syö tuolissaan jotain ja odotan, että minullekin jotain putoaisi.

Tämä on nimeltään Peikko ja sen sain Las Palmasissa synttärilahjaksi. Sitä retuuttaessa muistelen kyllä aina vähän haikeana Las Palmasissa oloa. Kyllä se oli kaikenkaikkiaan onnistunut, hieno reissu, varsinkin se sää oli namia. 

Mutta oma koti kullan kallis- on ihana olla taas kotona ja kunhan tuo sääkin vähän paranee...

Nyt kuitenkin väsyttää, joten käyn nukkumaan.

Öitä kaikille koiruuksille.