Karnevaalihumusta kotiinlähtötunnelmiin

Pari päivää sitten oli ollut tällaista karnevaalihumua. Emäntä ei ottanut minua mukaan, kun pelkäsi että tallaudun jalkoihin.

Lisäksi meteli oli ollut kuulemma niin kova, että olisi pikku koiruuden korvat kuulemma menneet lukkoon.

No enpä tiedä, olisin varmaan kuitenkin pärjännyt. Olisinhan voinut pitää siellä vähän järjestystä niin kuin tein tänään, kun yksi motoristi ajoi taas liian lujaa. Haukahdin niin, että meinas ajaa ojaan. 

Eilen käytiin vielä Petran kanssa kävelyllä. Tassuteltiin reitti, joka kulkee Minilla nimisen kaupunginosan kautta. Tien varressa on kauniita palmuja 

sekä  kaktusistutuksia.

Sieltä on myös hienot näköalat merelle ja golf-kentälle. 

Paluumatkalla ehdin vielä leikkimään meidän 

pihassa yhden koiruuskaverin kanssa.

Emäntä on alkanut puhua kotiin lähdöstä ja juhlisti sitä kuulemma eilen hyvällä viinillä ja mehukkaalla pihvillä. Kaikenlaisia tekosyitä yrittää esittää. 

Minä kyllä taas yritin pitää järjestystä pallolekin  avulla.

Taitaa emäntä olla tosissaan sen kotiinlähdön kanssa, sillä tänään mentiin Annikin kanssa syömään tosi kivaan ravintolaan vähän niinkuin läksiäiset kunniaksi. 

Siellä on kauniita kukkia 

Ja on se sisäterassikin tosi viehättävä.

Totta se on huomenna lähdetään kotiin. Tässä viimeistelen pakkaushommia omalta osaltani. Laukkuni on äkkiä pakattu, sinne laitetaan vain namit. 

Nyt se on kiinni ja odottaa vain lähtöä. Emäntä tuskailee vielä oman laukkunsa kanssa vaikka minä yritän auttaa kaikin tavoin.  On kuulemma liikaa tavaraa ja emäntä sanoi taas saavansa vielä sydärin ennen kuin ollaan kotona. Mikähän se sydäri on, kun emäntä on ollut niin monta kertaa saamassa sydärin myös minun kanssa. Viimeksi se oli toissapäivänä, kun oltiin iltakävelyllä ja minä olin taas löytänyt katukäytävältä herkun. Emäntä näki vain, että minulla on suussa jotain mustaa, joka valuu molemmista suupielistä ulos. Pidin siitä tosi lujaa kiinni, kun emäntä yritti ottaa sitä pois. Se oli kuulemma limainen ja niljakas. Hyvä ettei emäntä huutanut ääneen. Tosiasiassa se oli vain musta kuminen krokotiili, mutta eihän emäntä sitä tiennyt eikä pimeässä nähnyt. En uskaltanut nauraa ääneen, oli emäntä sen verran tuimana. 

Nyt minä olen kuitenkin aika vakavana ja mietin kotiinlähtöä. Joudun varmaan taas siihen kuljetuslaukkuun eikä se ole kivaa. Muistaakseni matka oli aika pitkä... Pitäkäähän koiruusystävät minulle tassua, jotta selviän kunnialla kotiin.

1-vuotis synttärit

Eilen eli 21.2.2017 täytin sitten 1 vuotta ja sen kunniaksi emäntä teki tällaisen potretin. On se minusta hieno. Vuosi sitten synnyin Abendito's Kennelissä Outin huostassa. Olin sisarusparven ainoa macho. Yksi vuosi on siis takana ja kyllä sen aikana on ehtinyt tapahtua paljon kuten olette voineet blogistani lukea. 

Syntymäpäivän aloitin laiskotellen sängyssä sen aikaa, kun emäntä laittoi itseään päiväkuntoon. On se aina eri näköinen herätessään. Minä sen sijaan olen aina hyvän näköinen, vaikka emäntä minut joka aamu kampaakin.

Emäntä tietenkin onnitteli, suukotteli ja rapsutteli minua heti alkajaiseksi. Päivän mittaan tuli sitten paljon onnitteluja mm. Facebookin kautta. Kiitokset kaikille ja erityisesti synttärivierailleni kivoista synttäreistä.

Sain aamupalan yhteydessä ensimmäisen synttärilahjani, jota tässä yritän saada pussista ulos.

Onnistuuhan se. Oli kiva otus, jota olen jo ehtinyt riepottamaan pitkin asuntoa ja kovasti olen sille myös murissut ettei vain käy kimppuuni. 

Iltapäivällä tulivat sitten vieraat. Petra ja Peppi koiruudet, heidän emäntänsä ja Annikki. Meille koiruuksille emäntä teki lihakakut, jotka koristeltiin paprikalla ja kurkulla sekä makoisalla luulla. Eikös ole hienot, kyllä niitä kelpasi tarjota  koiruuskavereilleni. 

Tässä tarkastelen, että emäntä on laittanut kaiken kuntoon vieraita varten.

Petra ja Peppi olivat heti kuin kotonaan. Eivät paljon ujostelleet. Toivat sentään minulle lahjoja. 

Kakut maistuivat tosi hyvin eikä ne ehtineet kyllä lämmetä ennen kuin ne oli jo paremmissa suissa. Petra ja Peppi osaa kyllä syömisen taidon.

Minä halusin syödä omani ihan rauhassa ja varmuuden vuoksi vähän eri paikassa.

Petra sitten ehti syömään kakkuni loput, kun keskityin itse luukoristeeseen. Meinas Petra sitäkin siepata, mutta siihen kyllä ärähdin aika lujasti enkä muistanut olla vieraskorea. 

Syömisen jälkeen lähdettiin sitten ulkoilemaan. Sade vain sattui yllättämään niin että noin kilometrin päästä jouduttiin palaamaan takaisin ja aika märkiä oltiin. Minä jouduin suihkuun, mikä ei ollut ollenkaan kivaa ja emäntä kuivatteli vaatteitaan pari päivää. Suihkun jälkeen avasin sitten Petralta ja Pepiltä saamani lahjat. 

Oli tosi kivoja otuksia. 

Yhdestä otuksesta tein aika selvää . Ei sitä oikeastaan enää ole, koska emäntä siivosi silput roskiin. 

Oli kyllä kivat ja makoisat synttärit. Päätettiin pitää juhlat taas  ensi vuonna,  sillä näillä näkymin olemme silloinkin täällä Las Palmasissa.

Karnevaalimenoa

Eilen oltiin katsomassa karnevaalimenoa Las Palmasin vanhassa kaupunginosassa Veguetassa. Tässä pari kuvaa siitä menosta. Kyllä minulla riitti taas ihmeteltävää. Onneksi emäntä kantoi minua enimmäkseen sylissä, josta tietenkin näin paremmin, mutta se taisi olla myös turvallisuuteni puolesta parasta etten tallautunut jalkoihin.

Turvallisuutta valvoi myös paikallinen palokunta, ensihoito ja poliisi.

Ruokailun jälkeen löysimme vielä näin viehättävän kahvilan.

Tänään oli sitten perrojen karnevaali, jota tässä katselen. Ensin oli pitkästyttävän kauan kaikenlaista laulajaa ja vasta sitten alkoi perrojen pukukilpailu.

Monet katsomonkin perrot oli koristeltu ja emäntä uhkasi tehdä saman minulle ensi vuonna,. No eipä se onnistunut rusetinkaan laitossa, joten voipi jäädä haaveeksi. 

Tässä sitten muutamia kuvia perrojen pukukilpailuun osallistuvista perroista. Oli siinä monenlaista haukkujaa.  Emäntä joutui kuvaamaan perrot screeniltä, joten kuvat eivät ole parhaita mahdollisia. Joidenkin perrojen emännät olivat kyllä satsanneet enemmän omaan pukunsa kuin perronsa.

 

 

Tämä  oli hippi Topi, ei ollut kovin hilpeän näköinen enkä kyllä yhtään ihmettele. 

Tämä ei sitten ole perro, vaan ihmis-macho kummajainen. Täällä nimittäin yllättävän moni ihmis-macho nuoret machot mukaanlukien on pukeutunut  naiseksi karnevaalin aikana. No kaikenlaista sitä pieni koiruus joutuu katsomaan. Säikähti kai tuo emäntäkin tuota näkyä, kun onnistui pudottamaan jonnekin takkinsa, joka oli kyllä vanha ja jo kulahtanut. Ei sitä pahemmin surrut, tuumas että tulipahan tilaa matkalaukkuun, jos vaikka sattuu löytämään vielä jotain tarpeellista ostettavaa. No ainahan minulle voi ostaa leluja ja makoisaa syötävää.

Kaikenlaista nähtyä

Arvatkaa hyppäsikö sydän melkein kurkkuun, kun melkein törmäsin tähän koiruuteen eräällä retkellä. Kyllähän minä sitten muutaman haukun jälkeen ymmärsin ettei se elävä ollutkaan. Ei nimittäin vastannut eikä mitenkään muutenkaan reagoinut olemassaolooni. Ei pitäis ihmisolioiden kaikenlaista laittaa pihoilleen pikku koiruuksia pelottelemaan.

Tämä on sitten mukava ihmismacho. Niin nykyään minä tiedän, että macho tarkoittaa miestä eli siis minä olen Macho ja sitten on noita ihmismachoja, joista emäntä saa silmänruokaa aina silloin tällöin. On se kummallista. Niin ja näette ihan oikein tämä macho kuljettaa kahta koiraystävääni valjaissa ja sitten eläinrattaissa istuu gato eli kissa. Se on vain niin musta ettei sitä meinaa erottaa. Emäntä sitä aina silittelee sillä aikaa, kun macho antaa meille perroille eli koiruuksille nameja. Ja se on tietenkin tosi maukasta, mutta noita eläinrattaita ei emännän olisi pitänyt nähdä. On nimittäin jo aikaisemmin kuullut suomalaiselta pariskunnalta, että he ovat hankkineet rattaat ja työntelevät niissä koiruuttaan rantabulevardilla, jossa ei koiruudet saa tassutella. Emäntä uhkaa tehdä samoin, kun seuraavan kerran tulemme tänne. Auttakaa hyvät koiruusystävät!!!

Niin olemme siis tulossa tänne Las Palmasiin takaisin ensi 

joulukuussa. Emäntä on jo vuokrannut asunnonkin valmiiksi. Kuvassa tuo tumman rakennuksen toisen asuinkerroksen ikkuna on tulevan asuntomme. Se on lähes rannassa ja siitä on alemman kuvan näkymä merelle. Asunnoista on täällä kova kysyntä, koska nykyään on niin monta maata, mihin ei ole turvallista matkustaa, joten ihmisoliot tulevat tänne. Vuokrat on nousseet ja varsinkin asuntoja, joihin perrotkin pääsis on aika vaikea löytää. Jos minä saisin päättää, niin perrot pääsisivät joka paikkaan. Vähemmän me aiheutetaan vahinkoa kuin kaiken maailman pörrääjät.

Ihan tuossa uuden asunnon edessä rantabulevardilla on ravintoloita vaikka kuinka paljon. Emäntä käy siellä joskus syömässä ilman minua tietenkin, kun sinne ei kerran perrot saa tulla. Ottaa sitten lokit seurakseen paremman puutteessa. No kukin  taplaa tyylillään.

Täällä on istutettu kesäkukat joulutähtien tilalle. Perrojen  kieltomerkki on tähänkin laitettu, mutta huomaatteko, että gatot on päästetty aitauksen sisään. On se taas niin väärin.

Sitten on alkanut karnevaaliaika, joka kestää 10.2-5.3 ajan.  Eilen olimme emännän kanssa katsomassa yhtä esitystä Santa Catalinan puistossa. Oli aikamoista musiikkia ja pukuloistoa. Olihan siinä emännän sylissä mukava katsella menoa. Ensi sunnuntaina on perrojen karnevaali. Sitä pitää kyllä mennä myös katsomaan. Siitä sitten toivottavasti myöhemmin lisää.