Joulu 2017

Nyt alkaa sitten joulu olla ohi, sillä täällähän ei Tapaninpäivää vietetä. Tällä kortilla toivotamme tänä vuonna koiruuksille ja ihmisolioille Hyvää Joulua. Tuossa alemmassa kuvassa Tiian ja Tuomaksen koiruudet puolestaan toivottavat hyvää joulua. On ne aika isoja vai mitä?

Tämä koiruus on aina tässä meidän pihapiirissä vapaana, kun sen emäntä pitää tuossa vieressä pientä mercadoa. Oli vähän nolona tuosta punaisesta myssystä, onneksi emäntä ei ole sellaista minulle kehittänyt, vaikka kinkkikaupat on niitä täynnä.

Tämä on sitten tarina, josta ei eilen sopinut emännälle edes mainita. Emäntä nimittäin toi Suomesta asti palan lanttua, josta oli tarkoitus tehdä lattupaistosta joulupöytään, täällä kun ei ole uuneja  kaikissa asunnoissa.  No alku näytti ja maistui hyvältä. Sitten emäntä ajatteli jättää sen hiljalleen hautumaan levylle ja mennä itse hetkeksi lepäämään. Emäntä on nimittäin saanut aikamoisen kuumeflunssan, joutui käymään lääkärilläkin, joka oli kuulemma ollut oikein eye candy. En kyllä tiedä mitä se tarkoittaa. No väsynyt kun oli, niin nukahti ja minä sen sitten herätin, kun alkoi tulla kummallista hajua. Emännältä pääsi kyllä muutamia sanoja,joita ei voi julkaista, kun hän näki lanttupaistoksen lopputuloksen. Kyllä me sitten myöhemmin naurettiin koko jutulle

Joulupöydästä tuli loppujen lopuksi ihan hieno kaikkine kaloineen ja kinkkuineen. Sain minäkin osani ja vähän enemmänkin, kun ei emännälle oikein maistunut. Alemmassa kuvassa odottelen kärsimättömänä lahjojen jakamista. Suurin osa oli tietenkin minulle, koska olen ollut niin kiltti koira. Paras lahja oli laulava papukaija, jonka emäntä laittaa yöksi sellaiseen paikkaan, josta minä en sitä saa. En ymmärrä miksi, koska papukaijalla on ihan kiva ääni.

Täällä voi sitten nähdä mitä vain vai oletteko ennen nähneet  joulupukkeja suppaamassa. 

Tämän joulutarinan lopuksi haluamme emännän kanssa kiittää Annikkia. Annikki on nimitttäin tassuttanut minut ulkona ja käynyt meille kaupassa sekä opastanut emännän lääkäriin, kun emäntä ei ole jaksanut tehdä mitään ja lisäksi Annikin kanssa on ollut tosi mukava viettää joulua.

Joulun odotusta Las Palmasissa

Jouluun on enää viikko- ajatelkaa koiruudet kuinka aika menee nopeasti. Täällä on kaunista joulukatua ym. niin kuin vuosi sitten. On sitä kiva ihastella iltatassutuksella.

Tämä näkymä on meidän rannalta konserttitalolle päin iltaisin.

Jouluksi on myös tehty hienoja hiekkaveistoksia Canterasin rantaan. Emäntä kävi niitä katsomassa ystävänsä Ritvan kanssa, joka oli meillä täällä pari yötä. On se Ritva kyllä kiva, olis voinu  olla pitempäänkin. Niin ja minuahan ei tuonne rannalle saa ottaa- on se kummallista vai mitä koiruudet.

Tässä sitten vastakohtaa joulunäkymille puutarhakaupunki osassa, jossa tallustelimme emännän kanssa yhtenä päivänä. On siellä kaunista.

Joulutonttukin oli ehtinyt sinne kiipeilemään, onneksi ei ole vielä täällä meillä asti. Mitähän se sanois vaikka siitä että laitoin taas yhden uuden sammmakon paistiksi. No kyllä tontunkin pitää ymmärtää, että se on koiruuksien työtä. 

Tässä vielä kuva vanhasta kaupungista, jossa kävimme Annikin ja Ritvan kanssa. Siellä on kyllä kiva tassutella. Nyt jatkan unia, sillä tänään on vähän sateinen päivä, joten ei varmaan tassutella kovin pitkiä matkoja. 

Kotiutamista Las Palmasiin

Laitanpa tähän pari kuvaa Las Palmasin asunnosta. Pienehkö on, mutta sijainti on erinomainen ja kaikki tarvittava löytyy. Tosin emäntä kävi Kiina kaupassa vähän täydentämässä varustusta. Ne jotka emännän tuntee, ymmärtävät kyllä. Kaiken täytyy toimia.

Tässä tätä täydennykamaa ja tietenkin ostettiin minulle uusi peti.

Näköala asunnon ikkunasta on hieno. Kun avaamme ikkunan, on kuin istuisi parvekkeella. Siinä nautimme aamiaisen ym. Istun tietenkin emännän sylissä, jotta näen ulos ja kaikki kulkevat koiruudet, joita täällä riittää.

Paljon olemme taas kulkeneet ja välillä täytyy tietenkin pysähtyä nauttimaan ravintoloiden antia. 

1. Itsenäisyyspäivää täällä juhlittiin Suomi seuran järjestämällä juhlalla, jonne ei taas tietenkään koiruudet päässeet, epistä vai mitä koiruuskaverit. Juhlittiin kuitenkin sitten Annikin ja emännän kanssa katsomalla linnan juhlia kuoharin avustuksella. No arvaatte tietenkin, että minulle ei sitä kuoharin  annettu kuin hiukan sormenpäästä.

Tänään oli hieno päivä jälleen. Auringossa tosi lämmintä. Söimme ulkona hyvää kalaa. Niin ja unohdin mainita, että emäntä jättää minut aamuisin aina hetkeksi yksin, kun se on päättänyt kastautua mereen ennen kaikkia aamutoimia. Onneksi ei raahaa minua mukana.

Marraskuu 2017 ja lähtö Las Palmasiin

Tästä voisi emäntä ottaa mallia. Elämän voi ottaa juuri näin rennosti vai mitä koiruudet. Tätä kirjoittaessa olen jo onnellisesti Las Palmasissa, mutta laitan vielä muutaman kuvan sieltä kotoa. Ulkoasu taas kärsii, kun emäntä joutuu kirjoittamaan tätä iPadilla eikä voi siten oikein vaikuttaa asetuksiin.

16.11 järjestettiin Clarion hotellissa koiruuksille ilta. Siellä oli tarjolla kaikenlaista hyvää ruokaa ja koiruuksien olutta, kanan makuista.  

 Maistoin tietenkin kaikkea, mitä oli tarjolla.

Siellä esiteltiin myös suunnitelmia, joita on tehty koiruuksia varten. Ei ole kovin kyllä paljon ajateltu. Jätkäsaaressa on nyt 400 koiruutta  ja vuonna 2025 pitäisi olla sitten peräti 1400. On aika paljon. Koirapuistoja on suunniteltu maksimissaakin vain kolme. Onneksi kuitenkin ensi vuonna valmistuu pienten koiruuksien puisto. Pääsenpähän  sinne sitten tapaamaan kavereita kunhan täältä kotiuduin

Tässä on sitten lähikuva koiruusoluesta, joka tulee Belgiasta asti. Täytyy sanoa, että emännän olut maistuu paremmalta, sitä ei vain minulle jostain syystä anneta, ihmettelen kyllä kovasti asiaa. Tässä vaiheessa muuten meinaa emännältä mennä pinna, kun kuvat ja tekstit hyppii miten sattuu. Ei ole tätä bloggeri ohjelmaa tehty iPadlle. 

 


Ehdittiin24.11käydä katsomassa Mannerheimintien jouluvalojakin. Oli kyllä hienot ja minä sain taas matkustaa ratikalla. Eipä silti ratikalla me matkustetaan lähes päivittäin jonnekin päin.

Sain Miralta ja Atelta joululahjankin läksiäisiksi ja näin aika paljon vaivaa sen avaamisessa. Siellä oli kiva vinkuva tipu, jonka tietenkin laitoin paistiksi niin kuin kuvista voitte nähdä. Mira ja Atte on tosi kivoja naapureita, jotka hoitaa minua mielellään, kun emäntä menee omia sellaisia menojaan, jonne ei voi ottaa minua mukaan.

Koiruuskavereita lokakuu 2017

Lokakuukin loppuu ja huomenna siirrytään marraskuun puolelle. Ja enää on sitten vain kuukausi, kun lähdemme emännän kanssa kuulemma taas Las Palmasin aurinkoon Kanarian saarelle Kyllä minä sitä vähän ihmettelen tässä pallo turvana.

Tämän kuukauden aikana on ollut kuvioissa mukana paljon kavereita. Tai no en minä kyllä kaikkia  kavereiksi ota. Tämä Kettu-pentukin menetteli, kun se kävi meilä kahdeksan viikon ikäisenä, silloin leikittiin kovasti. Mutta kun se tuli meille 11 viikon ikäisenä, en välittänyt siitä enää ollenkaan ja tein kaikkeni, että se lähtisi pois. Emäntä ei vain aina tunnu ymmärtävän minua, mutta kyllähän minä saan näyttää kunkin hetken tunteeni niin kuin haluan vai mitä te muut koiruudet olette mieltä.

16.10 emäntä taas kuvasi noita kukkia, tässä kärhö yrittää vielä kukkia Ruoholahden kanavan varrella. 

Näissä kahdessa kuvassa ollaan koirapuistossa, jossa oli kiva leikkiä tuon perhoskoiruuden kanssa. Toinen koiruus on Turkista tuotu löytökoira ja se oli vähän arka, joten annoin sen olla rauhassa. On se hienoa, että sen emäntä on pelastanut sen kadulta.

Tämä kuva vaatiikin sitten selvitystä. Emäntä meni ja tilas kantorepun minua varten, jotta voidaan kuulemma sitten siellä Las Palmasissa tassutella sellaisillakin alueilla, joissa koirat ei saa omin tassuin tassutella. Nii'in siellä on kaikenlaisia rajoituksia. Tässä minä nyt kuitenkin olen siinä pussissa ja voipi olla että tästä asiasta keskustellaan emännän kanssa vielä monta kertaa.

23.10 sattui olemaan kirkas, aurinkoinen ilma, joten tehtiin tietenkin pitkä tassuttelulenkki. Ensin ajeltiin kuitenkin pyynnöstäni ratikalla Kaisaniemeen. Sieltä sitten tassuteltiin Krunikan kautta Tervasaaren nurkille ja sieltä rantaa pitkin Kauppatorille, jossa pysähdyttiin kuvaamaan pressan linnaa ja Uspenskin katedraali (tuon lausumisssa meni kyllä kieli solmuun). Kyllä Hesasta löytyy hienoja rakennuksia ja näkymiä. Kauppatorilta tassuteltiin sitten vielä Bulevardin kautta kotiin. Hyvin jaksettiin.

24.10 tutustuin sitten Anni-tyttöön. Oli se aika söpö eikä minun tarvinnut sille uhota. Vähän liian innokas se oli, mutta ikääkin oli vain 12 viikkoa. Kyllä leikittiin.

25.10 tuli sitten Muru meille hoitoon. Muru asuu tässä meidän rapussa ja on minun ikäinen. Aluksi Muru oli hieman varuillaan, kun ei ole meillä aikaisemmin ollut, mutta kyllä se tottui. Ja sitten meillä olikin hyvät leikit. Siitä en kyllä tykännyt, kun se meinasi olla liikaa emännän sylissä, joten oli pakko sanoa välillä kova sana.

Tässä kiivas leikki menossa.

Välillä oli pakko levätä.

Kettu oli molempien mieleen ja siitähän riitti meille molemmille.

27.10 oli sitten lumi maassa. Uskoimme kyllä, että ehdimme aurinkoon ennen kuin talvi tulee, mutta ei sitä aina tiedä. Minusta lunta saisi olla kyllä enemmänkin, kyllä se aina rapakelit voittais.

Tältä näytti meidän piha.

Eilen tutustuin taas uuteen koiruuteen. Sen nimi on Onni. Oikein kiva koiruus, jonka kanssa piti ottaa pienet painit.

Tänään nähtiin sitten pari joutsenta Ruoholahden kanavalla. Olivat tulleet sinne varmaan talven viettoon. Toinen kehtasi sähistä minulle, kun olisin vain tervehtinyt lähempää. No annoin olla.

Muuten olen sitten emännän mieliksi tehnyt uusia temppuja, koska siten olen saanut makupaloja enemmän kuin muuten. Ja mitäpä ei koiruus tekisi ruokansa eteen. Sitä paitsi on kiva nähdä, kuinka  emäntä ilahtuu tehdessäni jonkin hänen keksimänsä tempun. Videopätkän liittäminen blogiin ei valitettavasti onnistu, joten kerron, mitä olen tehnyt. Tuon pallon emännälle ja annan sen emännän käteen käskyllä jätä. Sitten emäntä pyytää antamaan oikean tai vasemman tassun ja antaessani saan melkein aina makupalan. Sitten emäntä pyytää istumaan ja odottamaan ja heittää taas pallon sekä sanoo hae. No hakisin sen muutenkin, kun palloleikit on intohimoni. Useimmitenhän  olen pallo suussa. Sitten emäntä pyytää menemään maaten ja joskus myös kierimään eli kääntymään selälleni ja niinhän minä teen.

Tässä annan vasemman tassun.

Tässä annan oikean tassun.

Ja tässä kierin, osaan siis mennä ihan ympäri.

Seuraavan blogikirjoituksen kirjoitankin sitten varmaan Las Palmasissa, jos sinne nyt selviän. Kyllä se pitkä lentomatka taas hirvittää.