Boris Venäjänbolonka kotona jälleen maaliskuu 2019

Onpas taas kulunut aikaa siitä, kun olen viimeksi saanut emännän sihteerin hommiin. On se niin kiireistä aikaa ja sellaista menoa ollut tuolla Las Palmasissa. Nyt ollaan taas kotona, ollaan oltu jo kaksi viikkoa ja tämä aika on mennyt kotoutumiseen. Ei minulla ole ollut vaikeuksia, mutta tuon emännän on pitänyt opiskella esim. kaikki kodin tekniikka uusiksi, jotta täällä taas pärjätään.

No nyt takaisin kuviin. Kohta sen jälkeen, kun Ritva ja Soile lähtivät, niin lähdettiin solterojen porukalla Arucasiin.

Niin emäntä ja ystävänsä ovat muodostaneet ryhmän nimeltään Benditos Solteros (Siunatut sinkut, mitähän sekin tarkoittaa) ja tekevät kaikkea kivaa yhdessä. Niin ja minä olen tietenkin solterojen pomo.
Olivat sieltä Arucasista vuokranneet meille talon pariksi vuorokaudeksi banaaniviljelmien keskeltä. Kyllä siellä oli kaunista kaikkine kukkineen.

Kapeita kujia.

Banaaneja

Tässä näkyy tuo talo, alempi siis, jossa asuimme. Oli siinä kokoa, kaikille omat makuuhuoneet, iso keittiö ja iso lähes tyhjä tila yläkerrassa.

Siellä yläkerran lähes tyhjässä tilassa vietettin iltoja mm. tanssittiin. Tässä minä vien Annikkia. 

Kukissa riitti

Toisen päivän aamuna lähdettiin kävelemään Arucasin kylään. Oli kyllä aika mäkistä maastoa. Minä kyllä jaksoin, mutta muut meinas väsyä.

Kylän keskusta oli tosi makea, harmi että sattui vähän sateinen ilma.

Tässä vielä banaaniviljelmiä. 

Välillä piti antaa porukalle ohjeita esim. siitä, mitä ruokaa tehdään ja milloin syödään.

Tässä oli minun ja emännän makuuhuone. Minunkin piti nukkua omassa sängyssä, kun oli mokoma niin kapea sänky etten mahtunut emännän viereen.

21.1 mentiin sitten isolla porukalla Las Palmasissa Texas baariin ja siellä pelattiin dartsia. Emäntä ei kuulemma ollut koskaan pelannut kunnolla ja kertoi olevansa onneton heittäjä.

Mutta ei se mitään. Minä neuvoin koko ajan ja niinhän siinä kävi, että päihitimme koko joukon.

Tässä meidän voittoheitto. Huomatkaa keskittynyt ilme.

26.1 ähdettiin  isolla porukalla tassuttelemaan Gilesin kylään. Matkaa tuli edestakaisin 12 km. Kyllä tassut joutui kovalle ja täytyy myöntää, että välillä emännän piti kantaa minua kassissa. Tässä kuitenkin tassuttelen itse soltero Riston kanssa.

Oli kyllä aikamoinen nousu kylään, mutta oli sieltä hienot näkymätkin.

Tässä kylän keskustaa, jossa käytiin churro-kahvilla.

Hienoja näkymiä piisas

Olin minä  aika poikki tuon matkan jälkeen ja katsoin kyllä emäntää moittivasti. Kaikkea pikku koiruuden täytyykin kestää. No toisaalta oli se ihan kivaakin.

5.2 emäntä jätti minut Annikin hoitoon ja lähti pelaamaan minigolfia Inglesiin. No ei se mitään, minulla oli kyllä ihan kivaa ja niin oli ollut emännälläkin.

Kuvassa sitä minigolf rataa.

Ja emännän menot ne vain jatkuu. Seuraavana päivänä emäntä lähti Moyan retkelle ja nyt jäin Aikun hoitoon ja sainpahan taas istua Farrayn aukiolla. Tosin Akun kans kylä reippaillaankin kovasti.

Laitan tähän noita Moyan retken kuvia, koska kohde oli ainutlaatuinen. Maisemat olivat olleet upeita ja maasto jyrkkää. Oli taas ollut emänällä tekemistä, että oli uskaltanut istua autossa. No eipä se sieltä minnekään päässyt. Olis ottanut minut mukaan turvakseen.

Siellä Moyassa oli venäläisen pariskunnan luoliin rakentama ja ylläpitämä sauna, viinilä ja ravintolatilaa.

Sauna oli ollut mahtava eukalyptusvastoineen ja sieltä saunasta olivat pulahtaneet virkistävän kylmään altaaseen.

Edellisessä kuvassa viinitynnyreitä. Samaisessa luolastossa olivat nauttineet tapaksia isännän tekemän pontikan kanssa.

Kukkia siellä oli ollut kaikenlaisia. Tämä on kuulemma tosi vanha laji eli Kanarian kello.

Luolastoa, jolle ei ole vielä tehty mitään.

Kalla. Huomaatteko, että tiedän paljon erilaisten kukkien nimiä.

Lisää luolastoa.

Tässä olivat sitten syöneet isäntäven valmistamaa herkullista ruokaa. Emäntä oli mielissään, kun olivat nähneet vaivaa ja tehneet hänelle ihan omat ruoat. Varmaan olisivat tehneet mullekin, jos minut olisi otettu mukaan.

Paikallinen katti siellä oli saanut elvistellä.

Tuli sitten 21.2.2019 eli minun kolmivuotis- syntymäpäivät.

Niitä tietenkin juhlittiin. Emäntä oli taas valmistanut lihaisat kakut minulle ja minun kolmelle koiruusystävälle. Ihmisolioilla oli omat herkkunsa.

Eikös ole hienoja.

Kakut kyllä maistuivat, joku koiruuksista ja se en olut minä, onnistui syömään kakkukynttilänkin.

Juhlien lopuksi vielä painitaan Tiia-koiruuden kanssa.

Emäntää ilahdutti, kun Tiian emäntä toi tulpaanea, jotka eivät ole mitenkään yleisiä Las Palmasissa.

Juhlien jälkeen oli hyvä lekotella lahjaksi saamallani alustalla, joka pysyy aina mukavan kylmänä.

Ollaan taas kerran Farrayn aukiolla ja yritetään Tiia-koiruuden kanssa löytää jotain pöytien alta. Yleensähän istun emännän sylissä.

3.3 emäntä sitten sekos lopullisesti. Yritti piiloutua tuollaisen naamion taakse. Ei varmaan muistanut, että koiruuksilla on mahtavan tarkka hajuaisti, joten tottakai minä tunnistin hänet heti. Ajattelin tuolloin, että on se hyvä, että lähdetään kohta kotiin ettei pahempaa ennätä tapahtumaan. Yritti se emäntä minulle selittää, että on menossa karnevaalitansseihin. Saahan sitä yrittää.

Kotiinlähtö lähestyy. Las Palmasiin jätettiin ysi laukku odottamaan, kun tavaraa on kertynyt niin paljon. Minä katsoin tarkasti, että omat tavarani tulevat laukkuun ja otin mnä joitain poiskin sillä aikaa kun emäntä oli jossain ulkona.

Kyllä tätä näkymää ainakin emännällä tulee ikävä, mutta marraskuussa tulemme tänne taas.

Tässä sitä sitten ollaan valmiina lähtöön, laukut pakattuna. Pitkä lento ei kyllä houkuta, mutta kai se on kestettävä, jotta päästään kotiin. Kyllä sinne on taas kiva mennä. Aikku tulee onneksi saattamaan meidät kentälle.

8.3 kotona ollaan. Eilen tultiin ja tänään käytiin heti ostamassa kukkia kotiin. On se koti kuitenkin paras paikka.

Ja täällähän on sitten vielä lunta. Kyllä minä lumen muistan. Tässä minun tassunjäljet.

Uudessa koirapuistossa  on  kiva juosta vaikken saakaan näitä videoita tässä toimimaan.

Tulipas pitkä tarina, mutta näin käy, kun on kiireinen emäntä. Ei uskois, että se on eläkkeellä ja tuolloin pitäis olla aikaa.