Kylläpähän on vierähtänyt aikaa siitä, kun emäntä viimeksi ehti toimimaan sihteerinäni. On se kumma, että eläkeläisen kalenteri on niin täynnä kaikenlaisia menoja, ettei ehdi näpyttelemään kuulumisiani. Ja arvatkaa koiruudet, pääsenkö aina mukaan. No en, kyllä minä saan aina välillä pärjätä ihan itsekseni. Onneksi saan kuitenkin silloin aina jotain herkkua lohdutukseksi. Tässä ollaan kuitenkin 3.7 menossa junalla Rovaniemen mökille. En kyllä oikein tykkää junan kolinasta ja sen vuoksi pysyttelen emännän vieressä vuoteella.
Mökillä oli kyllä taas kaunista ja lämmintä koko ajan.
Tässä katselen pirtin ikkunasta ulos, jostain syystä ovi on kiinni.
Syynä lienee se, että Marianne ja emäntä alkoi maalata huussia eikä meitä koiruuksia päästetty mukaan, vaikka olisin kyllä auttanut tassuillani. Ei olis muuten tarvinnut sotkea pensseleitä ollenkaan, jos minä ja Pipsa koiruus olisimme saanee hoitaa homman.
No oli se uuvuttava päivä muutenkin.
Parastahan siellä mökillä on, kun saa kulkea ja tutkia paikkoja vapaana. Ja sitten siellä on Pipsa koiruus ja Marianne, jolta saa herkkuja. Pipsa vaan ei ymmärrä pysyä pihalla, kun se on vähän seikkailuhenkinen ja joutuu sen takia olemaan kiinni.
Ainahan mökillä on ollut lämmintä ja aurinkoista, kun olemme siellä olleet, mutta tämä kesä oli kyllä jo liiankin kuuma. Onneksi oli järvi, johon emäntä laittoi minut aina välillä vilvoittelemaan. Itse se tuntui asuvan siellä.
Maanantaina 16.7 minut ja Pipsa pakattiin sitten autoon ja lähdimme emännän, Mariannen ja Ritvan kans kohti Inaria.
Matkalla oli ravintola, jonka pihassa oli kaikenlaisia tonttuja, karhuja ja muita olijoita. Kyllä ne vähän pelotti.
Välillä piti vilvoitella järvissä.
Tässä ollaan jo Inarin järven rannalla, jossa me yövyttiinkin. Kyllä siellä oli kaunista.
Tiistaina 17.7 oli niin kuuma, että päätettiin lähteä Inarin järvelle muutaman tunnin risteilylle ja jättää patikointi iltaan. Siellä käytiin Ukonkivellä, joka oli aikoinaan saamelaisten pyhä uhripaikka.
Eikä meitä Pipsan kans pelottanut yhtään ainakaan sylissä.
Illalla lähdimme sitten maastoon patikoimaan, tuia ei vain saanut tehdä minnekään, kun oli niin kuivaa.
Tämmöinen siltakin piti ylittää kosken päältä ja se kyllä vähän arvelutti. Harmi kun tuo koskesta otettu videopätkä ei toimi tässä blogissa.
Kotimatkalla oli vielä kaikenlaisia kivoja rantakahviloita, joista yksi tässä.
Mökillä emäntä ja Marianne kävivät sitten suolla, mutta eivät ottaneet meitä koiruuksia mukaan, kun olisimme muka voineet upota sinne suosilmäkkeisiin. Pötyä, kyllä me olisimme pärjänneet. No sai ne kuitenkin ihan hyvän saaliin.
Välillä oli sumuakin niin paljon ettei meinannut meidän nukkumamökkiin osata.
Loppukuusta mökille tulikin sitten lisää porukkaa, niin että meitä oli sielä parhaimmillaan kolme koiruutta ja 13 ihmisoliota ja tämän porukan lisäksi siellä vieraili neljä muuta koiruutta ja aika mota ihmisoliota. Olihan vipinää. Suollakin vielä kävivät ja sinne pääsi Aru koiruus mukaan, epistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti