Boris poika Venäjänbolonka elo- ja syyskuu 2018

3.8 oltiin sitten taas kotona ja sitä lähdettiin illalla juhlistamaan Lousianan laivaravintolaan. Tätä juomaa ei annettu minulle, mutta kanakorista sain osani ja tietysti minulle tuotiin vettä.

On tänne meidän  lähistölle tullut kyllä melkoinen määrä ravintoloita ja terasseja. Ja tehän koiruudet tiedätte, että niissä saa hyvän palvelun, joten yritän aina opastaa emäntäni niihin. Ei se kyllä aina onnistu, kun emäntä vetoaa siihen, ettei ole rahaa mukana tai ettei sitä ravintoloissa voi aina istua. Minusta kyllä voisi.

Tämä Huutokonttorin kanttiini on lempipaikkani. Siellä yks kiva tarjoilija huoletii siitä, että saan aina herkullisen koiruuskeksin.

Palloleikit täytyy olla joka päivä.

Aru koiruus oli meilä hoidossa viikon verran, kun emäntänsä ja isäntänsä olivat reissussa. Kyllä me hyvin tultiin toimeen, vaikka vähän varuillaan olinkin.

Tehtiin pitkiä kävelymatkoja ja tietenkin poikettiin lepäämään terasseille., lämmintä kun riitti.

Ja sitten levättiin.

17.8 tehtiin emännän ja Ritvan kans kiva retki Vallisaareen.

Siellä nauttivat kuulemma parhaat sorbetit ikinä. Oli lonkerosorbetit. Maistoin minäkin, mutta ei se minusta niin kummoista ollut.

Kiva terassi kuitenkin.

Ja hienoja maisemia.

Sitten maanantaina 27.8 tuli meille Muru koiruus hoitoon. Murukin tykkää palloleikeistä ja seurasimme emäntää palloinemme joka paikkaan.

Vaikka en yleensä päästä ketään koiruutta omalle vuoteelleni emännän viereen, niin tein nyt poikkeuksen.

Tässä olemme vaihteen vuoksi jollakin terassilla, kun halusimme levätä, kuuma kun oli.

Ekbergin terassilla pitämässä sadetta. Kuva on kiepsahtanut vähän väärin päin eikä emäntä saa sitä korjattua, mutta onhan teillä notkea niska.

Muru oli meillä hiukan yli viikon ja nyt saan taas emännän kokonaan itselleni. Nimittäin Muru hyppäs aina välillä emännän syliin ja siitä en oikein pitänyt.

Yhtenä päivänä tehtiin taas pitkä tassuttelu. Mentiin baanaa pitkin Töölön lahdelle ja sieltä Sinisenhuvilan kahvilan kautta Hakaniemen torille. Tämä rakennus on baanan varrelta, syksyn ruskaa alkaa jo näkyä. Niin tassuteltiin 7 km.

Kaunista iltaa Ruoholahden kanavalta.

Lauantaina 29.9 toivoin pitkää ratikka-ajelua, joten hyppäsimme ratikkaan ja ajoimme Arabian rantaan. Sieltä tassuttelimme Vanhankaupungin lahdelle.

Kävimme tassuttelemassa myös Lammassaaressa. Matkalla sinne oli useampia linnun bongauspaikkoja.

Vanhankaupungin lahdelta löytyi myös tosi kivan näköinen koiruuspuisto. Oli kyllä kivempi kuin täällä Jätkäsaaressa, siellä oli nurmikkoa ja kaikenlaista aktivitettia.

Sitten kävimme tietenkin levähtämässä Koskiravintolassa ja tassuttelimme kosken vartta takaisin päin ratikalle.

Olin kyllä matkan jälkeen uupunut niin ettei tarvinnut nukkumattia illalla.

Emäntää ei sitten pidä laskea minnekään yksin. Esim. vessassakin on hyvä istua sylissä ettei mitään pääse tapahtumaan.

Tänään on sitten jo lokakuun alku ja sateinen päivä. Emäntä pesee aina sadesääulkoilun jälkeen tassuni ja sitten tietenkin kuivaa ne pyyhkeeseeni. On se hyvä, että palvelu pelaa.

No nyt tuli blogia taas päivitettyä. Seuraavasta en tiedä, sillä ensi viikolla emäntä lähtee kuulemma Ritvan kans Etelä Afrikan safarille ja minä menen stressihoitamaan Marjukkaa ja Kallea. Toivottavasti emäntä osaa olla varovainen ettei leijonat pääse kimppuun.

Boris-poika Venäjänbolonka mökillä 2018

Kylläpähän on vierähtänyt aikaa siitä, kun emäntä viimeksi ehti toimimaan sihteerinäni. On se kumma, että eläkeläisen kalenteri on niin täynnä kaikenlaisia menoja, ettei ehdi näpyttelemään kuulumisiani. Ja arvatkaa koiruudet, pääsenkö aina mukaan. No en, kyllä minä saan aina välillä pärjätä ihan itsekseni. Onneksi saan kuitenkin silloin aina jotain herkkua lohdutukseksi. Tässä ollaan kuitenkin 3.7 menossa junalla Rovaniemen mökille. En kyllä oikein tykkää junan kolinasta ja sen vuoksi pysyttelen emännän vieressä vuoteella.

Mökillä oli kyllä taas kaunista ja lämmintä koko ajan. 

Tässä katselen pirtin ikkunasta ulos, jostain syystä ovi on kiinni.

Syynä lienee se, että Marianne ja emäntä alkoi maalata huussia eikä meitä koiruuksia päästetty mukaan, vaikka olisin kyllä auttanut tassuillani. Ei olis muuten tarvinnut sotkea pensseleitä ollenkaan, jos minä ja Pipsa koiruus olisimme saanee hoitaa homman.

No oli se uuvuttava päivä muutenkin.

Parastahan siellä mökillä on, kun saa kulkea ja tutkia paikkoja vapaana. Ja sitten siellä on Pipsa koiruus ja Marianne, jolta saa herkkuja. Pipsa vaan ei ymmärrä pysyä pihalla, kun se on vähän seikkailuhenkinen ja joutuu sen takia olemaan kiinni.

Ainahan mökillä on ollut lämmintä ja aurinkoista, kun olemme siellä olleet, mutta tämä kesä oli kyllä jo liiankin kuuma. Onneksi oli järvi, johon emäntä laittoi minut aina välillä vilvoittelemaan. Itse se tuntui asuvan siellä.

Maanantaina 16.7 minut ja Pipsa pakattiin sitten autoon ja lähdimme emännän, Mariannen ja Ritvan kans kohti Inaria.

Matkalla oli ravintola, jonka pihassa oli kaikenlaisia tonttuja, karhuja ja muita olijoita. Kyllä ne vähän pelotti.

Välillä piti vilvoitella järvissä.

Tässä ollaan jo Inarin järven rannalla, jossa me yövyttiinkin. Kyllä siellä oli kaunista.

Tiistaina 17.7 oli niin kuuma, että päätettiin lähteä Inarin järvelle muutaman tunnin risteilylle ja jättää patikointi iltaan. Siellä käytiin Ukonkivellä, joka oli aikoinaan saamelaisten pyhä uhripaikka. 

Eikä meitä Pipsan kans pelottanut yhtään ainakaan sylissä.

Illalla lähdimme sitten maastoon patikoimaan, tuia ei vain saanut tehdä minnekään, kun oli niin kuivaa.

Tämmöinen siltakin piti ylittää kosken päältä ja se kyllä vähän arvelutti. Harmi kun tuo koskesta otettu videopätkä ei toimi tässä blogissa.

Kotimatkalla oli vielä kaikenlaisia kivoja rantakahviloita, joista yksi tässä.

Mökillä emäntä ja Marianne kävivät sitten suolla, mutta eivät ottaneet meitä koiruuksia mukaan, kun olisimme muka voineet upota sinne suosilmäkkeisiin. Pötyä, kyllä me olisimme pärjänneet. No sai ne kuitenkin ihan hyvän saaliin.

Välillä oli sumuakin niin paljon ettei meinannut meidän nukkumamökkiin osata.

Loppukuusta mökille tulikin sitten lisää porukkaa, niin että meitä oli sielä parhaimmillaan kolme koiruutta ja 13 ihmisoliota ja tämän porukan lisäksi siellä vieraili neljä muuta koiruutta ja aika mota ihmisoliota. Olihan vipinää. Suollakin vielä kävivät ja sinne pääsi Aru koiruus mukaan, epistä.