Las Palmasissa ja kotiinlähtö

Onpas vähän vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi kirjoittelin, mutta se johtuu vain siitä, että emäntä on ollut liian kiireinen eikä ole ehtinyt sihteerinhommiin. Emäntä sanoikin, että lähtee kotiin yhdeksäksi kuukaudeksi lepäämään ja sitten tullaan taas takaisin Las Palmasiin. Se miksi emäntä on ollut niin kiireinen on sitten oma tarinansa, jota en tässä blogissa käsittele. Nyt olemme kuitenkin jo kotona eli maaliskuu on meneillään. Tähän blogiosaan tuleekin  sitten paljon kuvia koko loppuajaltamme Las Palmasista eli puolentoista kuukauden ajalta.

Tässä pari kaunista kuvaa kaktuksista, joita siellä riittää. Alemman kuvan kaktushedelmiä on kaupoissa myös myytävinä ja ovat aika kivan kirpeän makuisia, olen siis maistanut niitäkin.

Tässä surffareita taas lähdössä lautailemaan. Niitä oli kyllä kiva katsoa ja niitä oli Canterasin rannalla aina oli sää mikä hyvänsä.

Yhtenä päivänä mentiin emännän ja yhden  kivan kaverin  kanssa hyvään kalaravintolaan syömään herkullista kalaa, jonka sai itse valita ravintolan keittiöstä. Hieno näkymä terassilta vai mitä. Minun piti siellä kyllä olla laukussani, mutta sainpahan sinne kaikenlaisia makupaloja.

Emäntä löysi täältäkin kivan paikallisten liikuntaryhmän, jota täytyy kuulemma vähän mainostaa. Puistojumppaa oli kolmena aamuna viikossa näin upealla paikalla hyvän musiikin säestämänä ja sinnehän emäntä sitten meni kolmena aamuna viikossa ja jätti minut tietenkin asunnolle. Epistä vai mitä koiruudet. Olisin hyvin voinut olla mukana ja vähän auttaa jumpan vetäjää työssään. Vetäjän työ ei ole niin helppoa siellä kuin täällä Suomessa sillä espanjalaiset ovat elävää porukkaa ja se näkyy ja kuuluu. Jotkut seuraa vetäjän ohjeita, jotkut puhua pulputtaa koko ajan ja tekee siinä ohessa jotain sinnepäin ja jotkut tekee ihan omiaan, mutta ei se vetäjää kyllä haitannut. Oli itsekin niin kova puhumaan, että unohtia aina välillä huutaa cambia. 

20.1  aamuna katselimme ikkunasta pikkumaraton tassuttelua, jossa oli mukana koiria, pyörätuoleja ja vaikka mitä. Kulkivat aivan meidän asunnon vierestä. Jos olisimme tienneet asiasta aikaisemmin, olisimme menneet mukaan, sillä nyt koiratkin sai tassutella rantabulevardilla. 

Tämä oli sitten juhlaa, kun emäntä bongasi ihan meidän lähellä rantabulevardilla jätskibaarin, josta sai ihanaa maidotonta jäätelöä, siinä käytiinkin sitten usein ja minäkin sain aina osani. 

Minä sain tietenkin olla mukana omassa laukussani.

Helmikuun alussa lähdettiin yhtenä päivänä emännän ja yhden kivan kaverin  kanssa katselemaan vuoristoon mantelipuun kukkia. Oli ne kauniita. Nyt on enstistä kivempi syödä manteleita, kun tietää mistä ne tulee.

Tässä mantelipuun kukka lähikuvassa.

Löytyi sieltä kaikenlaista muutakin niin kuin esim. tämä mandariinipuu.

On tuonne ylös ollut varmaan aikamoinen työ rakentaa.

Aika muhkea puu vai mitä?

Tämän nimisessä paikassa paikassa pysähdyttiin ja San Mateo nimisessä paikassa pysähdyttiin syömään.

Oli heino päivä, mutta kyllä siinä pieni koiruus väsyi varsinkin kun piti koko ajan vähän jännittää autossa kulkemista. Toisaalta kyllä mantelipuut ja hienot maisevat oli kiva nähdä. Odotan kuitenkin, että pääsen taas ratikka-ajelulle kotona.

9.2 lähdettiin sitten samalla porukalla vuoristoon katsomaan "kesämökkiä", jonka yks suomalainen pariskunta on sinne monien monien vuosien aikana rakentanut luoliin, joissa joskus on asuttu. Tässä olen portilla.

Sieltä löytyi terassilta hieno kivipöytä ja tulisija.

Tässä keittiötä.

Terassia, josta johti ovet kolmeen luolahuoneeseen.

Tällä reissulla sain tietenkin tassutella vapaana. Näissä kuvissa olen kukkulan kuningas.

Mökin puutarhaa.

Nälkäkin tuli välillä, onneksi emäntä oli ottanut sapuskaa mukaan.

Yhtenä maanantaina 12.2 tehtiin emännän kanssa tosi pitkä tassuttelu. Reitti kulki aika ylhäällä ja sieltä nähtiin mm. Las Palmasissa oleva golf-kenttä. Kenttä on par 3, mutta kuulemma ihan kiva pelata. Emäntä aikookin mennä kokeilemaan kenttää ensi kautena. 

Ja taas reissuun. Nyt lähdettiin emännän ja yhden kivan kaverin kanssa kohti saaren eteläosaa katsomaan, jos sieltä löytyis aurinkoa, kun Las Palmasissa on ollut vähän kehnommat säät. Ja löytyihän sieltä.

Iltanäkymää, olihan siellä hotelli hotellin vieressä. Varsinaisia turistipaikkoja. Ihan kivoja viikon parin oleskeluun, mutta ei kyllä pitemmäksi aikaa.

Tässä yövyimme itse. Minulla ja emännällä oli käytössä melkein sviitti. 

Kiva reissu, jonka aikana tapasimme myös  Tiian vanhemmat Puerto Ricossa Las Vegas- nimisessä ravintolassa, jota Tiian kummitäti miehensä kanssa pitää. Oli hyvää ruokaa, kannattaa mennä sinne syömään jos sattuu siellä päin kulkemaan. Löytyy Puerto Ricon ostarin toisesta kerroksesta.

Perjantaina 16.2 törmasimme rantabulevardilla Tia- nimiseen koiruuteen. Tia istui tyytyväisen näköisenä rattaissa, joita emäntänsä työnteli bulevardilla. Onneksi itse mahdun laukkuun, jossa minua emäntä kantelee. 

Niin kuin kerroin emäntä on ollut tällä reissulla aika kiireinen ja  jättänyt minut usein Annikin hoiviin ja lähtenyt omille teilleen. Tämä kuva on jostakin saaren eteläosan tanssipaikoista.

Saatiin terveisiä Suomesta. Kuvassa Tiian ja Tuomaksen koiruuksia Dara, Grim ja Kettu talven keskellä.

Jokavuotinen karnevaaliaika päättyi 18.2 hienoon ilotulitukseen.

Ja sitten tuli vuoden tärkein päivä eli syntymäpäiväni 21.2. Täytin kaksi vuotta. Aamulla sain jo ensimmäiset lahjat suukkojen, ja rapsuttelujen kera.

Vieraita varten emäntä leipoi taas tällaiset hienot liha-luukakut ystävilleni.

Tässä 2-vuotiskuvani. Kyllä kelpaa.

Koiruusvieraani suorastaan hotkivat kakkunsa. Minä yritin syödä sivistyneesti seurauksella, että melkein menetin kakkuni vieraille, kun tulivat omansa ahmittuaan minun apajille. Emäntä onneksi pelasti kakkuni jääkaappiin odottamaan rauhallisempia aikoja. Oli synttäreillä ihmisolioitakin, oli Annikki, Aikku, Marjo ja Ilona. Kivat oli kutsut ja lahjoja tuli riittävästi.

Yhtenä iltana emäntä taas lähti omille teilleen. Meni Aikun kanssa vanhaan kaupunkiin Tapas-iltaan. Siellä on katu, jossa joka torstai klo 8 alkaen ravintoloiden baaritiskit on katettu toinen toistaan herkullisimmila Tapaksilla. Tapakset maksaa 1-1,5 euroa/kpl ja lasillinen viiniä sen kanssa 2,5 euroa.

Tässä olen Annikin luona, kun emäntä on taas jossain. Annikin jalkoja täytyy välillä pestä ja lehtikin piti lukea.

Kotiinlähtöä edeltävänä päivänä emäntä vielä pulahti mereen ja yritti ottaa mielikuvia siitä ja auringosta mukaansa mahdollisimman paljon, jotta jaksaa seuraavaan kauteen. Takaisin meren ääreen tänne palaamme taas 1.12.

Tämän mahdottomalta pakkaukselta näyttävän matkalaukun emäntä jätti säilöön Suomikerholle. Minä kyllä tutkin tarkasti, mitä minun tavaroita sinne jäi. Ja jäihän sinne mm. vuode, kantolaukku ja muutama lelu. No ei se mitään siellähän ovat odottamassa. Ja ihme kyllä sai se emäntä kiinni tuon laukun, tosin joutui istumaan päällä.

1.3 lähdettiin sitten kotiin.  Nukuin koko lentomatkan kuljetuslaukussani emännän jalkatilassa ja arvatkaa koiruudet oliko ihanaa tulla taas kotiin. Tosin emäntä on sanonut, että hän haluaa takaisin täältä Siperian säästä.