Onpas taas vierähtänyt aikaa, on se tuo emäntä liian kiireinen. Tämä kuva otettiin 10.10 parhaan ruskan aikaan täällä Jätkäsaaressa ja nyt on jo 26.11.
Kaunista ja tyyntä oli Hietalahden rannalla tassutella.
Tässä oltiin matkalla kampaajalle siis emännän, kun melkein tassujeni eteen putosi tilhi törmättyään ikkunaan. Oli niin pöllähtänyt, että olisin voinut vaikka nuolaista, mutta ei tuo emäntä tietenkään antanut.
Tässä pihamme ruskanäkymää 12.10. Samana päivänä minä lähdin taas stressihoitamaan Marjukkaa ja Kallea, kun emäntä suuntasi Ritvan kanssa taas reissuilleen. Tällä kertaa Etelä-Afrikan safarille. Seuraavat kuvat on siltä matkalat. Poimin ne emännän iPadilta, kun niitä katselin.
Tekivät siellä Pilanesbergin kansallispuistossa neljä safariajelua ja olivat nähneet melkoisesti isoja eläimiä. Onneksi en ollut mukana, olisin kyllä pelännyt. Tässä on sarvikuono.
Olivat osuneet leijonalaumaankin ja nähneet ne noin 20 metrin päästä. Leijonat olivat olleet hyvinsyöneitä, joten ei niitä emäntä onneksi ollut kiinnostanut.
Tässä puhveleita liikkeellä
Kiraffit olivat olleet tosi komeita ja niitä olikin näkynyt usein.
Tässä on helmikana, joita siellä oli juossut siellä sun täällä.
Mm. seeprat olivat tulleet ihan lodgea ympäröivän aidan viereen.
Elefantit olivat olleet komea näky ja ihan vieressä.
Luonnonpuistoalueelta olivat ajaneet Sowetoon ja matkalla olivat nähneet jakarandapuut kukissaan. On ne kauniita.
Sowetoa on paljon siistitty ja valtio rakentaa koko ajan asuntoja myös köyhille, jotka saavat pienet talot ilmaiseksi käyttöönsä siihen asti, että saavat jotain työtä. Slummeja kuitenkin vielä löytyy. Huh, ei siellä varmaan koiruuksillakaan ole häävit oltavat.
Olivat käyneet tietenkin myös Mandelan kotitaloa katsomassa, jossa mm. hänen vaimonsa Winnien muistolaatta.
Johannesburgista olivat sitten lentäneet Kapkaupunkiin ja siellä nousseet tuollaisella häkkyrällä Pöytävuorelle. Ihmettelen kyllä, että minun korkeanpaikan kammosta kärsivä emäntä oli moiseen ryhtynyt. Oli kuulemma istunut keskellä silmät kiinni.
Kaikenlaisia kauniita kukkia olivat nähneet Pöytävuorella ja puistoissa. Monet kukat kuulemma kasvoivatkin vain tuolla alueella.
Kapkaupunki on kuulemma tosi kaunis. Nämä värikkäät talot ovat peruja ajalta, jolloin Malesiasta oli tuotu orjia ja orjat olivat maalanneet talonsa eri väreillä. Nykyään nuo talot ovat kalliita ja kysyttyjä.
Cape Pointissa olivat kiivenneet ylös majakalle ja sellä oli apina hätyytellyt paria turistia. Onneksi ei käynyt emännän kimppuun.
Hyväntoivon niemellä oli tietenkin kuvattu.
Pingviinitkin oli nähty. Minäkin olisin voinut niitä juoksuttaa, mutta eihän koiruudelle sitä iloa suotu.
Lisää kukkaloistoa ja tähän päättyvät kuvat safarireissulta. Kuvia on melkoisesti, hyvä kun jaksoin ne kaikki katsoa eikä niitä kaikkia tähän voinut laittaa. Oli ollut upea reissu, kyllä minä aion lähteä mukaan seuraavalle. Pysyttelen sitten emännän sylissä niin ettei esim. leijona minua syö.
25.10 oli Clarion hotelli yhdessä Royal Caninin kanssa järjestänyt koiratassuttelun, jonne mekin menimme mukaan. Koiruuksia oli yhteensä 30 ja jokaista koiruutta kohti lahjoitettiin 1 kg koiruuksien ruokaa hyväntekeväisyytteen. Näin minäkin yritän omalta osaltani auttaa huono-osaisempia koiruuksia. Sain itsekin kyllä palkinnoksi hyviä makupaloja ja koiruuksien olutta, nam.
29.10 tuli sitten lumi maahan ja sitähän kestikin koknaisen päivän. Kyllä siinä oli kiva piehtaroida.
Kyllä oli kaunista ja kivaa tassutella Jätkäsaaren rannoilla. Tuolla vastapäisellä rannalla näkyy Lauttasaari.
Tässä yritän esittää kuvaelmaa Tassut kartalla. Se on nimittäin nettisivu, josta näkee niitä ravintoloita, joihin koiruudet ovat tervetuleita. Ja niitähän on tosi paljon. Hurraa noille ravintoloille.
Pallolla saattelen emännän useimmiten vessaan, voishan se muuten vaikka eksyä ja siellä sillä on hyvää aikaa palloleikkeihinkin.
Pyykinpesussa autan aina, on se kovaa hommaa. Yritän pöyhiä pyykkiä eli vedän sitä ulos, kun emäntä yrittää laittaa sisään.
No tässä on pallo ollut hukassa, joten toin emännälle tuon otuksen seuraksi vessaan.
Tässä kyselen emännältä, että milloin vieraat tulee. Meillä oli nimittäin 17.11 pikkujoulut ja porukkaa oli riittävästi.
Pikkujoulukattaus.
Oli kaikki jouluruoat tarjolla. Minäkin sain kinkkua ja alatoopia hiukan. Olisin kyllä ottanut enemmän, mutta ei ole kuulemma terveellistä pikku koiruuksille. Eikö se koiruudet ole kummallista ja epistä ettei me saada itse päättää mitä syömme ja mikä olisi erityisen maistuvaa.
Tässä olisi esitys laulutaidostani. Nimittäin nykyään laulan emäntäni iloksi joidenkin TV tunnareiden säestyksellä. On vain sääli, etten saa sitä tässä kuulumaan. Mutta te jotka olette emännän Facebook-kavereita olette nähneet ja kuulleet tämän.
Tänään tuo emäntä sitten teki taas kurjan tempun. Syötti mulle väkisin muka rauhoittavaa mössöä ruiskun avulla. Ja nyt sitä annetaan vielä viisi kertaa. Nimittäin viiden päivän päästä suuntaamme kuulemma jälleen Las Palmasiin ja minulle annetaan tätä äklörauhoittavaa, jotta lento menisi mukavammin. No enpä tiedä. Ainakin taistelen urheasti joka aamu tuota mönjää vastaan, saapahan emäntäkin osansa, jotta pärjää itsekin lennolla. Ja nyt mökötän.
Seuraava kirjoitelma onkon sitten sieltä etelän lämmöstä. Niin ja torstaina ennen lähtöä täytyy velä kärsiä trimmauskin. On tämä koiruuden elämä joskus kovaa.
