Joulu 2017

Nyt alkaa sitten joulu olla ohi, sillä täällähän ei Tapaninpäivää vietetä. Tällä kortilla toivotamme tänä vuonna koiruuksille ja ihmisolioille Hyvää Joulua. Tuossa alemmassa kuvassa Tiian ja Tuomaksen koiruudet puolestaan toivottavat hyvää joulua. On ne aika isoja vai mitä?

Tämä koiruus on aina tässä meidän pihapiirissä vapaana, kun sen emäntä pitää tuossa vieressä pientä mercadoa. Oli vähän nolona tuosta punaisesta myssystä, onneksi emäntä ei ole sellaista minulle kehittänyt, vaikka kinkkikaupat on niitä täynnä.

Tämä on sitten tarina, josta ei eilen sopinut emännälle edes mainita. Emäntä nimittäin toi Suomesta asti palan lanttua, josta oli tarkoitus tehdä lattupaistosta joulupöytään, täällä kun ei ole uuneja  kaikissa asunnoissa.  No alku näytti ja maistui hyvältä. Sitten emäntä ajatteli jättää sen hiljalleen hautumaan levylle ja mennä itse hetkeksi lepäämään. Emäntä on nimittäin saanut aikamoisen kuumeflunssan, joutui käymään lääkärilläkin, joka oli kuulemma ollut oikein eye candy. En kyllä tiedä mitä se tarkoittaa. No väsynyt kun oli, niin nukahti ja minä sen sitten herätin, kun alkoi tulla kummallista hajua. Emännältä pääsi kyllä muutamia sanoja,joita ei voi julkaista, kun hän näki lanttupaistoksen lopputuloksen. Kyllä me sitten myöhemmin naurettiin koko jutulle

Joulupöydästä tuli loppujen lopuksi ihan hieno kaikkine kaloineen ja kinkkuineen. Sain minäkin osani ja vähän enemmänkin, kun ei emännälle oikein maistunut. Alemmassa kuvassa odottelen kärsimättömänä lahjojen jakamista. Suurin osa oli tietenkin minulle, koska olen ollut niin kiltti koira. Paras lahja oli laulava papukaija, jonka emäntä laittaa yöksi sellaiseen paikkaan, josta minä en sitä saa. En ymmärrä miksi, koska papukaijalla on ihan kiva ääni.

Täällä voi sitten nähdä mitä vain vai oletteko ennen nähneet  joulupukkeja suppaamassa. 

Tämän joulutarinan lopuksi haluamme emännän kanssa kiittää Annikkia. Annikki on nimitttäin tassuttanut minut ulkona ja käynyt meille kaupassa sekä opastanut emännän lääkäriin, kun emäntä ei ole jaksanut tehdä mitään ja lisäksi Annikin kanssa on ollut tosi mukava viettää joulua.

Joulun odotusta Las Palmasissa

Jouluun on enää viikko- ajatelkaa koiruudet kuinka aika menee nopeasti. Täällä on kaunista joulukatua ym. niin kuin vuosi sitten. On sitä kiva ihastella iltatassutuksella.

Tämä näkymä on meidän rannalta konserttitalolle päin iltaisin.

Jouluksi on myös tehty hienoja hiekkaveistoksia Canterasin rantaan. Emäntä kävi niitä katsomassa ystävänsä Ritvan kanssa, joka oli meillä täällä pari yötä. On se Ritva kyllä kiva, olis voinu  olla pitempäänkin. Niin ja minuahan ei tuonne rannalle saa ottaa- on se kummallista vai mitä koiruudet.

Tässä sitten vastakohtaa joulunäkymille puutarhakaupunki osassa, jossa tallustelimme emännän kanssa yhtenä päivänä. On siellä kaunista.

Joulutonttukin oli ehtinyt sinne kiipeilemään, onneksi ei ole vielä täällä meillä asti. Mitähän se sanois vaikka siitä että laitoin taas yhden uuden sammmakon paistiksi. No kyllä tontunkin pitää ymmärtää, että se on koiruuksien työtä. 

Tässä vielä kuva vanhasta kaupungista, jossa kävimme Annikin ja Ritvan kanssa. Siellä on kyllä kiva tassutella. Nyt jatkan unia, sillä tänään on vähän sateinen päivä, joten ei varmaan tassutella kovin pitkiä matkoja. 

Kotiutamista Las Palmasiin

Laitanpa tähän pari kuvaa Las Palmasin asunnosta. Pienehkö on, mutta sijainti on erinomainen ja kaikki tarvittava löytyy. Tosin emäntä kävi Kiina kaupassa vähän täydentämässä varustusta. Ne jotka emännän tuntee, ymmärtävät kyllä. Kaiken täytyy toimia.

Tässä tätä täydennykamaa ja tietenkin ostettiin minulle uusi peti.

Näköala asunnon ikkunasta on hieno. Kun avaamme ikkunan, on kuin istuisi parvekkeella. Siinä nautimme aamiaisen ym. Istun tietenkin emännän sylissä, jotta näen ulos ja kaikki kulkevat koiruudet, joita täällä riittää.

Paljon olemme taas kulkeneet ja välillä täytyy tietenkin pysähtyä nauttimaan ravintoloiden antia. 

1. Itsenäisyyspäivää täällä juhlittiin Suomi seuran järjestämällä juhlalla, jonne ei taas tietenkään koiruudet päässeet, epistä vai mitä koiruuskaverit. Juhlittiin kuitenkin sitten Annikin ja emännän kanssa katsomalla linnan juhlia kuoharin avustuksella. No arvaatte tietenkin, että minulle ei sitä kuoharin  annettu kuin hiukan sormenpäästä.

Tänään oli hieno päivä jälleen. Auringossa tosi lämmintä. Söimme ulkona hyvää kalaa. Niin ja unohdin mainita, että emäntä jättää minut aamuisin aina hetkeksi yksin, kun se on päättänyt kastautua mereen ennen kaikkia aamutoimia. Onneksi ei raahaa minua mukana.

Marraskuu 2017 ja lähtö Las Palmasiin

Tästä voisi emäntä ottaa mallia. Elämän voi ottaa juuri näin rennosti vai mitä koiruudet. Tätä kirjoittaessa olen jo onnellisesti Las Palmasissa, mutta laitan vielä muutaman kuvan sieltä kotoa. Ulkoasu taas kärsii, kun emäntä joutuu kirjoittamaan tätä iPadilla eikä voi siten oikein vaikuttaa asetuksiin.

16.11 järjestettiin Clarion hotellissa koiruuksille ilta. Siellä oli tarjolla kaikenlaista hyvää ruokaa ja koiruuksien olutta, kanan makuista.  

 Maistoin tietenkin kaikkea, mitä oli tarjolla.

Siellä esiteltiin myös suunnitelmia, joita on tehty koiruuksia varten. Ei ole kovin kyllä paljon ajateltu. Jätkäsaaressa on nyt 400 koiruutta  ja vuonna 2025 pitäisi olla sitten peräti 1400. On aika paljon. Koirapuistoja on suunniteltu maksimissaakin vain kolme. Onneksi kuitenkin ensi vuonna valmistuu pienten koiruuksien puisto. Pääsenpähän  sinne sitten tapaamaan kavereita kunhan täältä kotiuduin

Tässä on sitten lähikuva koiruusoluesta, joka tulee Belgiasta asti. Täytyy sanoa, että emännän olut maistuu paremmalta, sitä ei vain minulle jostain syystä anneta, ihmettelen kyllä kovasti asiaa. Tässä vaiheessa muuten meinaa emännältä mennä pinna, kun kuvat ja tekstit hyppii miten sattuu. Ei ole tätä bloggeri ohjelmaa tehty iPadlle. 

 


Ehdittiin24.11käydä katsomassa Mannerheimintien jouluvalojakin. Oli kyllä hienot ja minä sain taas matkustaa ratikalla. Eipä silti ratikalla me matkustetaan lähes päivittäin jonnekin päin.

Sain Miralta ja Atelta joululahjankin läksiäisiksi ja näin aika paljon vaivaa sen avaamisessa. Siellä oli kiva vinkuva tipu, jonka tietenkin laitoin paistiksi niin kuin kuvista voitte nähdä. Mira ja Atte on tosi kivoja naapureita, jotka hoitaa minua mielellään, kun emäntä menee omia sellaisia menojaan, jonne ei voi ottaa minua mukaan.