Elokuu 2017

Elokuu on jo lopuillaan, joten täytyy kirjoitella vähän tekemisistä. Heti 1. päivä matkustimme emännän kanssa ratikalla ja junalla tutustumaan Kannelmäkeen Kirstin opastamana. Kirsti on emännän ystävä ja paitsi että asuu Kannelmäessä niin on myös intohimoinen viljelypalstan pitäjä. Kyllä siellä kaikkea kasvoikin ja kaunista oli. Kerrottakoon vielä, että emäntä ajelutti meitä ensin väärässä junassa kolmen aseman välin. Sitten kai muisti minne olimme menossa ja palattiin yhden miehen opastamana Pasilaan asti takaisin ja sieltä sitten viimein oikeaan junaan. Kyllä olis pitänyt heti alusta alkaen taas opastaa. Minua sitten huvittaa nuo emännän sekoilut.

Clarion-hotellin takana oli parisen viikkoa upea purjevene, oli kuulemma hotellin omistajan ja purjehti kai Neitsytsaaren lipun alla. Miksikähän ei Norjan lippu kelvannut.

Säät ovat vaihdelleet melkoisesti eikä kyllä oikein helteitä ole ollut. 11. päivä oli aamulla niin sumuista, ettei Hietalahden toiselle puolelle nähty. 

Tämä auringonkukka oli sitten valinnut ihan oman kasvupaikkansa Ruoholahden kanavan varren rappusilta. No kukin tassuttelee tyylillään.

Minä taas tassuttelen pallon kanssa niinkuin kaikki tiedätte. Tässä emäntä yrittää kai opettaa minua jättämään pallon heitettäväksi, mutta kyllä minusta on parempi pitää siitä tassulla kiinni. Alemmasta kuvasta huomaatte varmaan, että meillä pestään pyykkiä ja minä avustan pesupallon kanssa.

Taiteiden yönä oli meidän lahdella siis Hietalahdella musiikkia ja kelluvia saunoja, joita voi vuokrata. Ne on muuten siellä vieläkin, voispa olla kiva joskus kokeilla, Saiskohan sinne koiruudet mennä.

18.päivä lähdettiin sitten emännän, Roopen ja Roopen emännän Soilen kanssa Suomenlinnaan. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä ne  pystyi sinnekin eksymään. Seikkailtiin jonkun yksityisasunnon pihassa. Minun ja Roopen johdolla löydettiin sitten kyllä terassikin, jossa me koiruudetkin saatiin juomista. Ei tosin tuota ruskeaa nestettä annettu, vaikka tiedän, että se on hyvää.

Jano oli

Ja niin oli Roopellakin

Tulihan sitä

En voi kai liikaa mainostaa sitä, että rakastan ratikalla matkustamista. Tässä ollaan tulossa jostakin kotiin Bulevardia pitkin ja katselen tapani mukaan elämää kadulla. Otin itsestäni selfien eikös ole hieno.

Perjantaina 25. päivänä käytiin emännän kanssa katsomassa Senaatintorilla Salaista puutarhaa. Oliha se ihan kiva nähdä, mutta en kyllä ymmärrä mikä siellä oli niin salaista, kun kyllä siellä kaiken näki.

Sunnuntaina 27. päivä oli sitten Kaivopuistossa kääpiökoiranäyttely ja mentiin sinne emännän kanssa katselemaan muita venäjänbolonkia. Venäjänbolonkilla oli nimittäin siellä oma tapaaminen. Olihan siellä koiruuksia myös muita rotuja vaikka kuinka paljon. Tapasin siellä Outi-mamman ja siskonkin. Tässä muutamia kuvia sieltä. 

Tämä oli oikein suloinen Rosa-tyttö eikös olekin. 

Tässä näitä bolonkia.

Tämän kuvan otti minusta Outi-mamma. Eikös olekin hieno.

Tänään sitten eli 30.päivä tehtiin taas kerran pitkä tassuttelu Töölönlahden maisemiin. Ensin kyllä ajettiin minun pyynnöstä ratikalla rautatieasemalle ja sitten sieltä tassuteltiin  Finlandia talon luo ja sen takaa radan vierustaa pitkin tälle kivalle näköalakahvilalle eli Sinisen huvilan kahvilalle. Kyllä oli söpö paikka ja sieltä näki koko lahden vaikka vähän pilvistä olikin.

Siinä ihan vieressä oli tämä viehättävä Sininen huvila.

Ja olihan siellä koiruuksillekin ihan oma vesikuppi kauniiden kukkien vieressä. 

Näin se on taas vierähtänyt yksi kuukausi. Paljon olemme taas tassutelleet eri paikoissa ja ratikkaa olemme varmastikäyttäneet koko rahan edestä.