Elokuu 2017

Elokuu on jo lopuillaan, joten täytyy kirjoitella vähän tekemisistä. Heti 1. päivä matkustimme emännän kanssa ratikalla ja junalla tutustumaan Kannelmäkeen Kirstin opastamana. Kirsti on emännän ystävä ja paitsi että asuu Kannelmäessä niin on myös intohimoinen viljelypalstan pitäjä. Kyllä siellä kaikkea kasvoikin ja kaunista oli. Kerrottakoon vielä, että emäntä ajelutti meitä ensin väärässä junassa kolmen aseman välin. Sitten kai muisti minne olimme menossa ja palattiin yhden miehen opastamana Pasilaan asti takaisin ja sieltä sitten viimein oikeaan junaan. Kyllä olis pitänyt heti alusta alkaen taas opastaa. Minua sitten huvittaa nuo emännän sekoilut.

Clarion-hotellin takana oli parisen viikkoa upea purjevene, oli kuulemma hotellin omistajan ja purjehti kai Neitsytsaaren lipun alla. Miksikähän ei Norjan lippu kelvannut.

Säät ovat vaihdelleet melkoisesti eikä kyllä oikein helteitä ole ollut. 11. päivä oli aamulla niin sumuista, ettei Hietalahden toiselle puolelle nähty. 

Tämä auringonkukka oli sitten valinnut ihan oman kasvupaikkansa Ruoholahden kanavan varren rappusilta. No kukin tassuttelee tyylillään.

Minä taas tassuttelen pallon kanssa niinkuin kaikki tiedätte. Tässä emäntä yrittää kai opettaa minua jättämään pallon heitettäväksi, mutta kyllä minusta on parempi pitää siitä tassulla kiinni. Alemmasta kuvasta huomaatte varmaan, että meillä pestään pyykkiä ja minä avustan pesupallon kanssa.

Taiteiden yönä oli meidän lahdella siis Hietalahdella musiikkia ja kelluvia saunoja, joita voi vuokrata. Ne on muuten siellä vieläkin, voispa olla kiva joskus kokeilla, Saiskohan sinne koiruudet mennä.

18.päivä lähdettiin sitten emännän, Roopen ja Roopen emännän Soilen kanssa Suomenlinnaan. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä ne  pystyi sinnekin eksymään. Seikkailtiin jonkun yksityisasunnon pihassa. Minun ja Roopen johdolla löydettiin sitten kyllä terassikin, jossa me koiruudetkin saatiin juomista. Ei tosin tuota ruskeaa nestettä annettu, vaikka tiedän, että se on hyvää.

Jano oli

Ja niin oli Roopellakin

Tulihan sitä

En voi kai liikaa mainostaa sitä, että rakastan ratikalla matkustamista. Tässä ollaan tulossa jostakin kotiin Bulevardia pitkin ja katselen tapani mukaan elämää kadulla. Otin itsestäni selfien eikös ole hieno.

Perjantaina 25. päivänä käytiin emännän kanssa katsomassa Senaatintorilla Salaista puutarhaa. Oliha se ihan kiva nähdä, mutta en kyllä ymmärrä mikä siellä oli niin salaista, kun kyllä siellä kaiken näki.

Sunnuntaina 27. päivä oli sitten Kaivopuistossa kääpiökoiranäyttely ja mentiin sinne emännän kanssa katselemaan muita venäjänbolonkia. Venäjänbolonkilla oli nimittäin siellä oma tapaaminen. Olihan siellä koiruuksia myös muita rotuja vaikka kuinka paljon. Tapasin siellä Outi-mamman ja siskonkin. Tässä muutamia kuvia sieltä. 

Tämä oli oikein suloinen Rosa-tyttö eikös olekin. 

Tässä näitä bolonkia.

Tämän kuvan otti minusta Outi-mamma. Eikös olekin hieno.

Tänään sitten eli 30.päivä tehtiin taas kerran pitkä tassuttelu Töölönlahden maisemiin. Ensin kyllä ajettiin minun pyynnöstä ratikalla rautatieasemalle ja sitten sieltä tassuteltiin  Finlandia talon luo ja sen takaa radan vierustaa pitkin tälle kivalle näköalakahvilalle eli Sinisen huvilan kahvilalle. Kyllä oli söpö paikka ja sieltä näki koko lahden vaikka vähän pilvistä olikin.

Siinä ihan vieressä oli tämä viehättävä Sininen huvila.

Ja olihan siellä koiruuksillekin ihan oma vesikuppi kauniiden kukkien vieressä. 

Näin se on taas vierähtänyt yksi kuukausi. Paljon olemme taas tassutelleet eri paikoissa ja ratikkaa olemme varmastikäyttäneet koko rahan edestä.

Mökillä

Onpa kulunut aikaa viime kirjoituksesta, mutta 28.6.2017 lähdettiin  mökille Rovaniemelle eikä emäntä  saanut siellä kuvia siirrettyä blogiin, Tämä oli siis minun toinen kesä mökillä. Junalla mentiin ja kyllä se kolisi. Meillä oli tietenkin oma hytti, joka oli tarkoitettu nimenomaan koiruuksille. Nukuin visusti koko matkan emännän vieressä niin ettei emäntä saanut oikein jalkojaan liikuteltua, mutta ei se mitään itse nukuin oikein hyvin.

Aamulla olimme sitten perillä ja mökillä meitä odotti kullerot kukassa, ovat oikein emännän lempikukkia.

Mökkipaikka on sukumökki ja siellä on useita rakennuksia. Tässä kuvassa on meidän nukkumamökki, jossa on hyvä nukkua päiväuniakin kuten alemmasta kuvasta voitte nähdä.

Mökillä on tietenkin parasta se, että saan olla vapaana ja tutkia paikkoja ihan rauhassa. Kovin kauaksi en kuitenkaan emännästä mene, siinähän voi vaikka eksyä. Toinen hieno asia mökillä on Pipsa-koiruus, joka taas opetti minua vahtimaan ja siinähän tarvii tietenkin haukahdella lujaa. Kumma ettei emäntä pidä siitä. Pipsa ei sitten pysy ollenkaan pihapiirissä, josta syystä joutuu olemaan kiinni pihalla. On sillä kuitenkin pitkä juoksupiuha, joten pääsee kivasti liikkumaan. Pipsan emännästä tykkään erityisesti, siltä saa nimittäin kaikenlaisia herkkuja.

Tässä me Pipsan kanssa yritetään olla molemmat emännän sylissä, välillä tuli vähän riitaakin. Pipsaa oli muuten purrut kyy kuonoon ja siitä oli jouduttu poistamaan karvat ja myrkky kai aiheutti senkin, että karvaa lähti koko kaulan alueelta. Toivottavasti kasvaa takaisin.

Tässä me vahditaan Pipsan kanssa ympäristöä, ettei esim. porot tule pihalle. Niitä poroja nimittäin kulkee kaiken aikaa mökin viereisellä tiellä ja kyllä ne kurissa piti pitää..

Lauantaina 15.7 tuli sitten emännän ystävä Ritva mökille ja me lähdimme Kuusamon maisemia katsomaan. Majapaikka Basecamp oli Juumassa ja se olikin tosi kiva paikka. Henkilökunta oli tosi ystävällistä ja palveluhenkistä. Minäkin sain olla mukana ravintolassa. Tässä emännän ja Ritvan juomisia parvekkeella saapumispäivänä, olivat muka uupuneita ja sen vuoksi tarvitsivat niitä. Olisivat vain antaneet minullekin.

Eka päivänä käytiin katsomassa Oulangan kansallispuiston Myllykosken kuohut ja seuraavana päivänä lähdettiin katsomaan Kiutaköngästä. Tässä ollaan tauolla ja paistetaan herkullista makkaraa minulle, annoin kyllä osan Ritvalle ja emännällekin. Tulilla istui myös ranskalaisia ja hollantilaisia ja ne hollantilaiset olivat hyvin kiinnostuneita meidän makkaranpaistosta. Niillä raukoilla oli vain leipää mukana. Kerroimme heille makkaran saloja ja aikoivat hekin sitten ostaa makkaraa ja sinappia sekä palan painikkeeksi olutta seuraavalle retkelle.

Tässä on sitten Kiutaköngästä, oli ne kuohut komeita ja kaunis oli punainen kallio. On sääli ettei tähän blogiin voi liittää niitä hienoja videopätkiä, mitä koskista otettiin

Tässä katselin Ritvan kanssa kuohuja kunnes huomasin, että emäntä meni kahden askeleen päähän ja mukaanhan olisi pitänyt päästä.

Kävin minä Kitkajoessa kahlomassakin, kyllä oli kirkasta vettä.

Tässä olen taas mökillä ja palloleikithän ne sielläkin piti olla.

Oli siellä mökillä kauniita auringonlaskuja vaikka eihän se aurinko siellä vielä mihinkään kokonaan laskenut.

Yhtenä hellepäivänä menin sitten uimaan. Vähän emäntä joutui houkuttelemmaan, mutta uin kuitenkin pari kierrosta ja tulihan siitä vilvoittava olo.

Mutta kyllä siinä uupuikin niin, että piti päikkärit ottaa.

Tässä on valmistumassa meille loimulohta, kyllä oli hyvää. 

Emäntä se tykkää kaikista kukista. Tässä kukkii kuulemma kissankäpälät ja kissankellot. Missähän ne koirantassut ja koirankellot kukkii?

Tässä perkkaan emännän kanssa hilloja. Hillasuolle ei minua otettu, voisin kuulemma pudota suosilmäkkeeseen. No olisin kyllä osannut ne väistää. Hillat eivät olleet vieläkään kaikki kypsiä vaikka oli jo heinäkuun loppu ja sen vuoksi saalis jäi vähäiseksi.

Aru-koiruuskin tuli meidän viimeiseksi viikoksi mökille emäntänsä ja isäntänsä kanssa. Aluksi kyllä Pipsan kanssa haukahdeltiin aika lailla, mutta kyllä se sopu lopulta löytyi. Aru on kyllä liian kiltti, olisi voinut panna meidät kuriin, kun on paljon isompi meitä.

Olipa se taas mukava loma siellä mökillä Pipsan kanssa. Kotiin tultiin 31.7.