Kesän alkua

Oli taas vaihteeksi aurinkoinen päivä 28.5, kun lähdimme emännän ja Ritvan kanssa tassuttelemaan Espan kautta Ullanlinnanmäelle ja sieltä Kaivopuiston kautta kotiin. Espalla oli katusoittaja, jota kyllä piti vähän ihmetellä.

Tuomi kukki jo kauniisti ja kyllä se tuoksuikin hyvältä.

Mattolaiturin trassilla sain herkkuja emännän lautaselta, mutta ei antanut sitä ruskeaa juomaa, mitä sillä ja Ritvalla oli laseissa. Vettä vain sain janooni. Mutta oli sieltä hienot näkymät.

Nämä kärhöt kukki Ruoholahden kanavan varrella tosi hienosti. Niitä emännällä oli ollut entisen kotinsa pihalla.

4.6 tassuteltiin emännän kanssa tosi pitkä matka. Meinas siinä pikkutassut ihan väsyä. Mentiin kyllä minun iloksi ensin ratikalla Hakaniemen torille ja emäntä nautti kahvin ja munkin torikahvilassa, minä sain vettä ja makupaloja ja pienen palan munkkia. On se epistä, kun en saa syödä koko munkkia, on se niin hyvää. Torilta lähdettiin sitten kiertämään rantaa pitkin, jossa nähtiin mm. tämä kaunis talo, jonka nimeä emäntä ei tietenkään muista tai on sillä yhteinen nimi kaikille kohteille, joiden nimeä se ei muista ja se on Dementia. 

Kaunista kaislikkoa ja kaikenlaisia kukkia nähtiin.

Sitten siellä oli pelottavan näköinen iso valkoinen otus, joka on kuulemma joutsen ja sillä oli pieniä otuksia vieressään. Sähisi mokoma minulle, kun olisin mennyt vain tervehtimään. 

Jälleen kauniita kukkia.

Täältä nähtiin sitten  Linnanmäkeäkin, jonne ei tietenkään taas koiruudet pääse.

6.6 oltiin taas Lapinlahden puistossa ja siellä nähtiin mm. hanhi poikasineen. En päässyt niitäkään tervehtimään. On se vähän kummallista, kun olisin vain mennyt vähän leikkimään ja katsomaan osaavatko poikaset juosta. Hanhet muuten jättää jälkeensä sellaisia kivoja pökäleitä, joita olen onnistunut saamaan pari kertaa suuhuni. Emäntä ei tykkää siitä yhtään vaan kaivaa ne suustani pois. No omapa on asiansa, jos hanhen jätöksiä tykkää tonkia suustani.

Levätäkin piti välillä.

Perjantaina 16.6  käytiin taas Hakaniemen torilla ja ostettiin kesän tuoksuvia kukkia eli sireenejä ja kieloja sekä lisäksi lupiineja. On ne kauniita maljakossa.

No niin emäntä siis taas päätti viedä minut trimmattavaksi ja tältä minä nyt sitten näytän kunnes turkki taas kasvaa. En kyllä tykkää tuosta trimmauksesta yhtään. Toisaalta onhan se hyvä, että turkki on lyhyempi, jos näitä helteitä jatkuu Katselen tässä ikkunasta ulos, jos vaikka muita koiruuksia olisi menossa.

Tässä kuulumisia taas tällä kertaa. 

Olipas muuten unohtua, että kävihän se emäntä viime viikonloppuna mutkan Ranskassa sisarentyttärensä poikien rippijuhlissa ja minä olin sen aikaa taas Marjukkaa ja Kallea stressihoitamassa. Kyllä ne nyt taas pärjää syksyyn, jolloin menen sinne taas viikoksi.