Emäntä päätti sitten vähän tuoda valoa tuohon synkkään ilmaan ja laittoi makoisaa ruokaa, josta minäkin sain tietenkin osani.
Päästiin seuraavana päivänä kuitenkin koirapuistoon, kun lumet meni pois. Tässä ja seuraavassa kuvassa on koiruuskavereitani.
Mistähän syystä emäntäni kutsuu minua aina välillä Pallopojaksi. No olenhan usein pallo suussa ja heti kun emäntä nostaa peppunsa tuolista, olen salamana valmiina pallo suussa auttamassa emäntää kaikissa puuhissa tyrkkimällä emäntää nilkkoihin. Enkö olekin kiltti koiruus, kun avustan liikkumisessa.
Tätä aikaa kutsutaan Vapuksi. Sain tällaisen vappuhuiskan, jota vähän alkuun pelkäsin, mutta sitten päätin selättää sen.
Vappua koristi myös kukat kotona ja
Clarion-hotellin edustalla
Emäntä lähti Ritvan ja Soilen kanssa johonkin Kappeliin jotakin Mantaa lakittamaan ja lähetti sieltä minulle kuvan. No ei paljon lohduttanut, kun minut oli jätetty yksin, tosin herkkujen kera.
Vappuviuhka sai kyllä kyytiä. Teloin sen viimeistä tikkua myöten. Eipähän tarvitse emännän säilyttää sitä seuraavaan Vappuun.
Vappupäivänä ilmestyi taivaalle sitten aurinko-niminen ilmiö. Rohkeimmat olivat Ruoholahden kanavalla jo venebaljulla. En olisi kyllä vielä itse tarennut.
Tänään keskiviikkona 3.5.2017 olikin sitten jo keväisen aurinkoinen ilma. On sitä jo odotettukin. Roope-koiruus tuli Soile-emäntänsä kanssa tänne Jätkäsaareen ja teimme pitkän kävelylenkin ensin Lapinlahden puistoon ja sen jälkeen päädyimme yhdelle terassille Ruoholahden kanavan varrelle. Emännät nauttivat näköjään jotain ruskeaa juomaa ja me koiruudet saimme namipaloja.
Roope on kyllä välillä ihan hassu, kun se haluaisi koko ajan haistella ja maistella minua. Ei se minua paljon haitannut, mutta kyllä välillä piti ärähtää. Yritti se Soile-emäntä välillä Roopea estelläkin, mutta aika huonolla menestyksellä.
Kyllä Soilella oli koiruuksille hyviä makupaloja, kiitos Soile ja Roope seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti