Onpas vierähtänyt vähän aikaa edellisestä kirjoituksesta, mutta ollaan oltu ja varsinkin emäntä niin paljon menossa, ettei olla ehditty. Kaikkihan tiedätte, että emäntä toimii minun sihteerinä, kun ei ole mokoma hankkinut niin suurta näppäimistöä, että pystyisin näillä Macho-tassuilla itse kirjoittamaan. Tähän blogikirjoitukseen tueekin sitten paljon kuvia kevään odottelusta ja retkistä, joita olemme tehneet. Tässä ja seuraavassa kuvassa olemme Musiikkitalon Mökkiterassilla, jonne 6.5 keväisenä päivänä ohjasin emännän. Pikkutassujen piti levätä. Ylempi kuva on selffie, niinkuin varmaan huomaattekin. Alemmassa kuvassa näette terassia enemmänkin, oikein kiva paikka. Minullakin oma lasi pöydässä.
Samaisena päivänä emäntä laittoi kukat parvekkeelle, kun kuvitteli kevään jo tulleen. No niitä sitten pakkasten tullessa siirteli sisälle öisin.
10.5.2017 heräsin venytellen omalta pediltäni emännän vierestä enkä silloin vielä tiennyt, mikä keli odotti.
Ei voi olla totta, lunta sataa. Olemme tuolla sateessa, vaikka ei meitä helposti erota
Ja kyllähän sen arvas, että kuraseksi tuossa kelissä menin ja siitä seurasi tietenkin pesu.
13.5 oli Crusellin sillalla Uudenkaupungin 400-vuotisjuhlan kunniaksi tapahtuma musiikin kanssa. Crusellin silta on siis saanut nimensä säveltäjän mukaan, joka on syntynyt Uudessa kaupungissa. Emäntä oli utelias näkemään tapahtuman, kun on muutama vuosi sitten opiskeluaikoinaan ollut Uudessakaupungissa kesätöissä Kemiran tehtailla.
Olen alkanut muuten katsella telkkariakin aina silloin, kun huomaan, että siellä on koira, hevonen tai jokin muu eläinnäyttelijä.
Äitienpäivä oli sitten 14.5 ja tällä kuvalla toivottelin Hyvää Äitienpäivää kaiklle koiruusäideille, Outi-mammalle ja tietenkin emännälle ja muille ihmisäideille.
Äitienpäivänä kävimme taas Lapinlahden puistossa katselemassa kevään kukkaloistoa. Yhden rakennuksen nurkkaan oli tehty perhosista hieno esitys.
Tässä tutustun tulppaaneihin.
Rantakalliolla oli kiva tutkia paikkoja.
Ja valkovuokothan kuuluvat ehdottomasti äitienpäivään.
Tässä on kuulemma ainakin hanhikkia.
Kyllä kukissa riitti.
Narsissit olivat parhaimmillaan.
18.5 oltiin taas Lapinlahden puistossa. Seikkailtiin rantakallioilla.
Ja samana päivänä nähtiin sitten kevät, koristekirsikkapuu täydessä kukassa ja keltaista kukkaa, jonka nimeä emäntä ei muista, joten kutsui sitä Dementiaksi, valtoimenaan.
Ja sitten saman päivän iltalenkillä meinasin saada sydärin, kun Clarion-hotelli tässä meidän vieressä avasi terassin ja siellä oli tuollainen sininen hirviö paikalla. Pelkäsin kyllä niin paljon, että tultiin nopeasti kotiin.
21.5 lähdettiin emännän ja Ritvan kanssa katsomaan emännän entisiä kotipaikkoja Matinlahden rantaan. En oikein pitänyt bussimatkasta enkä oikeastaan koko paikasta, mutta emäntä ja Ritva tykkäsivät uudesta Majakka-nimisestä ravintolasta ja sen terassista ja oli kuulemma alemmassa kuvassa näkyvän Cafe-Merenneidonkin terassia laajennettu kivasti. Emäntä on asunut kuulemma näillä kulmilla 27 vuotta, on sillä ikää, Siellä emännällä oli ollut Siru-niminen koiruus ja Karvinen-niminen kissa.
Tänään käytiin Ritvan ja emännän kanssa Kirsikka-puistossa ja Japanilaisessa puutarhassa Roihuvuoressa. Oli sinne matkaa. Mentiin metrolla ja bussilla sekä käveltiin paljon. En oikein pitänyt siitä metrokyydistäkään. Kyllä ratikka on kivoin ajoneuvo, sillä matkustaisin vaikka kuinka paljon. Emännän sylissä piti sinne puutarhaankin mennä, kun ei siellä saanut koiruudet tassutella.
Nyt on iltalenkin aika ja yritän sitä tässä viestittää emännälle.
Hyvää kesänodotusta kaikille. Kirjoittelen taas, kun emäntä kiireiltään ehtii sihteerin hommiin.
