Lapsuuskuvia, kotiinpaluujuhlat ja tassuttelua

Outi-mamma (kutsun jatkossa näin kasvattiäitiäni Outia, Abendito's Kennel) on laittanut minusta lapsuuskuvia Facebookiin ja haluan ne nyt näyttää myös teille. Olen kuvissa neljän viikon ikäinen. Muistattehan, että nyt olen jo yli vuoden ikäinen Macho.

Enkös ole lutunen.

Niin olen se ainoa Macho neljän sisaruksen joukossa ja hyvin pärjään.

Tässä olen Bende-siskon kanssa päikkäreillä.

Tässä herään päikkäreiltä.

Outi-mamman laittamia videoita lapsuudestani en saa valitettavasti liitettyä tähän blogiin, mutta olen katsonut ne tarkasti emännän kanssa. Tulin nimittäin heti katsomaan videota, kun kuulin Outi-mamman äänen, muistan sen niin hyvin vieläkin.

Takaisin sitten nykyaikaan. Emäntä järjesti viikko sitten  ystävilleen kotiinpaluujuhlat. Kyllä siinä kalke ja melske kävi, kun kuusi naisihmistä pääsi iltaa istumaan. Ruoka oli tosi hyvää, varsinkin se iso Igorin- kanan pala, jonka Kaija minulle antoi, kun ei jaksanut kaikkea syödä. Sain lisäksi herkullisen poron potkaluun kaluttavaksi. Huom. ei ollut pöytä enää näin siisti vieraitten lähtiessä.

Tämä tyhjien pullojen määrä oli varmaan syynä siihen nauruun ja meteliin, jonka kuusi naista voi saada aikaiseksi. Oikein sai korvia pidellä. Minulle annettiin vain vettä, vaikka emäntä tietää, että olisin kyllä viiniäkin mielelläni maistellut.

Vieraitten lähdettyä, oli pakko levätä emännän sylissä.

Minulle parasta kotiintulojuhlaa on ollut koiruuskavereitteni tapaaminen. Tässä kisaamme Manun kanssa.

Sääkin on ollut sen verran parempi, että ollaan päästy taas kunnolla ulkoilemaan. Ruoholahden kanavan varrella ja ylipäänsä Jätkäsaaressa on tehty pitkiä lenkkejä.

Menisin mielelläni noita sorsia jututtamaan, kyselisin vähän, että eikös ole vesi vielä kylmää ja voisin niitä myös vähän juoksuttaa lämpimiksi, mutta ei emäntä laske minua irti. On se vähän joskus ilonpilaaja.

Kuvassa olevat herkulliset Puulaveden muikut ostettiin Hakaniemen torilta. Teemme usein niin, että ajamme ratikalla jonnekin kauemmas ja tassuttelemme sitten takaisin kotiin. Minä nimittäin matkustan niin mielelläni ratikalla. Vedän aina emäntää pysäkkiä kohti, jos satun sellaisen  huomaamaan. Tällä tavoin teemme monen kilometrin lenkkejä ja löydämme täälläkin aina uusia paikkoja.

Tänään menimme taas ratikalla Hakaniemen torille ja Ritvakin tuli mukaan. Torilla joivat munkkikahvit ja minä sain vain pienen pieniä makupaloja, epistä. Sitten tassuteltiin lahden ympäri ja siellä oli niin paljon sorsia ja muita vesiolijoita, että en kestänyt katsoa. Sieltä tassuttelimmem Kauppatorille ja sieltä kotiin. Tassuttelumatkaa tuli kaikenkaikkiaan 6,9 km. Emäntä arveli, että olen varmaan aika väsynyt matkan jälkeen, mutta enhän minä, sillä palloleikit oli vielä leikkimättä.

Espalla nähtiin myös krookuksia kukassa, Ritva niitä kuvaili. On kyllä hienoa, kun kevät on jo niin lähellä.

Kotoista arkea ja kurakelejä

Tulipahan tämäkin otus tutkittua, ei enää tapple vastaan eikä vingu. Kumma, kun emäntä ei antanut syödä kaikkea sisuksista. Löysin sieltä nimittäin sellaisen muovisen osan, jota oli ihan kiva pureskella kunnes emäntä kylmästi otti sen pois. On se aika taitava poimimaan minun suusta kaikenlaista, mutta kyllä minä olen vielä taitavampi ja myös  erittäin nopea kaikenlaista suuhuni sieppaamaan.

Välillä on ollut ihan siedettäviä ilmoja tehdä pitkiä lenkkejä, mutta kyllä tuo maisema on vielä aika ankea. Ei näy sinistä merta, ei aurinkoa eikä palmuja. Yks hyvä asia on kuitenkin, että tuolla Jätkäsaaren rannalla on paikka, jossa emäntä voi päästää minut irti juoksemaan ja se on tosi kivaa. Pidän kyllä huolen siitä, että emäntä pysyy ihan lähettyvillä, muuten se voisi vaikka eksyä.

Kyllä minä tästä lumestakin pidän, vois sitä tosin olla vähän enemmänkin.

Viime lauantainahan oli sitten hieno aurinkoinen ilma ja silloin tassuteltiin emännän ja Ritvan kanssa Uunisaareen. Kyllä siellä kelpas. Merikin oli jo osittain vapaa eli näimme sitä kaipaamaamme sinistä merta. Oltiin vähän pettyneitä, kun ei siellä nyt grillattukaan makkaraa, mutta onneksi Kaivopuiston rannalla oli parikin paikkaa, mistä saimme sitten Hotdogit kahdella nakilla ja tietysti minäkin sain osani. Oli taas namia. Kunnallisvaalikojujakin siellä oli.

Oli sinne eksynyt joutsenkin, jota olisin kyllä mennyt tervehtimään, mutta ei emäntä laskenut.

No tämän näköinen olin reissun ja monen muunkin reissun jälkeen. Minua ei kyllä haittais yhtään, jos emäntä antais minun vain olla kaikkine kurineen, mutta ei... Emäntä nostaa minut suoraan reissujen jälkeen lavuaariin, jossa sitten suihkuttaa minut puhtaaksi. Kyllä sais nämä kurakelit loppua. 

Turhaa pyykkiäkin siinä tulee, mutta autan kyllä emäntää pesemään mm. pyyhkeeni. Emäntä kyllä yrittää välillä sanoa ettei tarvitsisi niin paljon apua, mutta olen toista mieltä. Onhan sillä jo ikää.

Toissailtana päätin sitten joskus puolenyön aikaan vähän siivota GrandHotelliani, oli vähän päässyt epäjärjestykseen. Emäntä otti kuvan pimeässä samalla kun komensi minua nukkumaan. On se kumma, kun ei enää siivotakaan saa silloin, kun se ylipäänsä huvittais.

Kotiinpaluu

Kotiinlähdön aika sanoi emäntä ja niinhän sitä lähdettiin taksilla kohti Las Palmasin lentokenttää viime viikon keskiviikkona 1.3.2017.  Annikki tuli onneksi meitä saattamaan, ei olisi emäntä varmaan muuten selvinnyt ison matkalaukkunsa, aika ison olkalaukkunsa ja tietenkin tärkeimmän eli minun ja kuljetuslaukkuni kanssa. Kentälle saavuimme   hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä, joka oli 15.40 Kanarian aikaa. Annikin hyvästelimme turvatarkastusta ennen, ikävä jäi kivaa ystävää. Turvatarkastuksessa emäntä otti valjaani pois ja niin minä sitten emännän sylissä menin turvatarkastuksen läpi. No en ihan suoraan, kun epäilivät emännän kuljettavan jotain räjähteitä, joten ottivat ensin meistä sivelynäytteitä. Eivätpä vain löytäneet mitään. Sitten mentiin kentän kolmanteen kerrokseen, jossa on valtavan iso ulkoterassi ja siellä sitten juoksin pallon perässä itseni väsyksiin. Emäntä heitteli minulle palloa kymmeniä kertoja, joten voitte kuvitella, että pieni koiruus uupui niin, että kieli vain lerppui suusta. Oli varmaan hyvä, että olin väsynyt, koska kone oli ihan täynnä ja jouduin olemaan koko matkan emännän jalkatilassa kuljetuslaukussa. Eipä haitannut, kun nukuin koko matkan ja hyvin meni. Emäntä oli kyllä minusta ylpeä ja kehui, kuinka helppo minun kanssa on matkustaa. Olen kuulemma aivan  ihana pieni matkapoika.

Reissu oli kyllä ihan kiva, mutta kyllä minä itkin ilosta, kun huomasin taksista noustessa missä olin. Olin KOTONA. Ensimmäisenä ilosta toivuttuani menin katsomaan, että onko GrandHotelissa kaikki leluni tallessa ja olihan ne. Sittemmin uuvahdin emännän syliin. Kotonahan oltiin 12.30 yöllä.

Hyvin nukutun yön jälkeen purimme ja järjestimme meidän tavarat ja emäntä kävi tietenkin kaupasta meille ruokaa. Emäntä oli myös jo Las Palmasista tilannut minulle uuden pallon ja se käytiin heti seuraavana päivänä hakemassa postista. Oli vanha nimittäin jo aika finiitto.

Pallo on se paras leluni ja emäntä kutsuukin minua aina välillä pallopojaksi. Rakkaalla koiruudellahan on monta nimeä.

Tässä yritän ilmoittaa emännälle, joka istuu tuolissaan ja yrittää katsoa TV:tä, että pitäis lähteä ulos. Uloshan mentiin, mutta kyllä täytyy sanoa, että ei tämä Siperian ilma oikein passaa tassuileni eikä kasvoilleni. Tuulee ja vihmoo niin ettei karvat meinaa mukana pysyä. Olen kyllä juossut aina lujaa takaisin kotiin. Kyllä on vähän käynyt mielessä Las Palmasin aurinko ja lempeä ilma. Onneksi on kuulemma kevät tulossa ja ilman pitäisi lämmetä. Toivottavasti, sillä kun emme pysty täällä kävelemään kilometritolkulla niin kuin Palmasissa, niin on minun vyötärämitta kuulemma alkanut kasvaa ja emäntä uhkaa vähentää ruoka-annoksiani. Nälässä kai aikoo pitää.

Luulle pitäisi löytää piilopaikka.

Oli emäntä sitten tilannut myös tällaisen, jota se kutsuu älyleluksi. Mikähän se sellainen äly on. En tiedä, mutta tuohon leluun emäntä jemmaa makupaloja ja minä sitten haen ja syön ne. Hyvin olen löytänyt.

Emäntä syö tuolissaan jotain ja odotan, että minullekin jotain putoaisi.

Tämä on nimeltään Peikko ja sen sain Las Palmasissa synttärilahjaksi. Sitä retuuttaessa muistelen kyllä aina vähän haikeana Las Palmasissa oloa. Kyllä se oli kaikenkaikkiaan onnistunut, hieno reissu, varsinkin se sää oli namia. 

Mutta oma koti kullan kallis- on ihana olla taas kotona ja kunhan tuo sääkin vähän paranee...

Nyt kuitenkin väsyttää, joten käyn nukkumaan.

Öitä kaikille koiruuksille.