Niin kuin aikaisemmin jo kerroin, niin teemme iltapäivisin yleensä piiitkän lenkin. Petra-koiruus tietää täällä hienoja paikkoja. Petraan olen tutustunut äidin ystävän Maritan kautta. Heidän kanssaan olemme tehneet monta retkeä. Niin pitkää ettei pienet tassuni oikein meinaa jaksaa. No emäntä kantaa välillä. Petra jaksaa taas vaikka kuinka paljon, onhan sillä paljon pitemmät tassutkin kuin minulla eikä ole turkkia lämmittämässä.
Tässä muutama kuva Petrasta ja minusta hienolla luonnonsuojelualueella, jonne sinnekään ei saa koiruudet mennä, mutta sitä sääntöä rikkoo täällä paikallisetkin. Siellä on kivaa, kun saa olla vapaana.
Tässä en ole hyökkäämässä Petran päälle vaan yritän päästä emännän luo, joka meni ainakin kahden metrin päähän ottamaan kuvaa ja sehän ei käy. Kyllä sai Annikki pitää lujasti kiinni.
Tässä ollaan vauhdissa.
Tässä Petra poseeraa hienosti vai mitä.
Tämä koiruus tuli vastaan muuten vain ja pitihän siihenkin tutustua. Ylipäänsä täällä tulee vastaan kaikenlaisia koiruuksia, joista joihinkin haluan tutustua, mutta joista osalle nostan kyllä rähinän, ei vain nuo kemiat kohtaa.
Tämän kuvan olette jo nähneetkin, mutta viimeksi siitä puuttui selitys. Tämä koiruus asuu luonnonsuojelualueelle vievän reitin varrella ja hän tervehtii meitä aina ikkunasta, kun menemme ohi. On koiruudella hienot maisemat. Laitan siitäkin maisemasta vielä kuvan, jonka olette myös jo nähneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti