Aamupuuhissa ja Teror

Hohoijaa pitää kuulemma kohta herätä, jotta ehditään taas kaikki päivän puuhat. 

Aamukävely ja asiat on tehty. Vuorossa on hesarin lukeminen ja aamutelevision katselu. Puhuvat kyllä tätä paikallista kieltä, josta ymmärrän sanan sieltä toisen täältä.

Kynsiäkin emäntä yrittää viilata ja minä autan parhaan kykyni mukaan.

Tänään lähdettiin sitten emännän ja Annikin kanssa Terorin kaupunkiin, joka on reilun 20 km päässä täältä Las Palmasista. Taksilla mentiin, kun ei täällä koiruudet pääse busseihin. Oli aika mutkainen tie ja niin ylös mentiin, että korvissa tuntui. Emäntä oli välillä silmät kiinni, kun oli aikamoisia pudotuksia tien reunassa. Onneksi taksikuskit ajoivat maltillisesti. Terorissa oli markkinat ja siellähän myös tanssittiin, minäkin vähän emännän sylissä.

Tässä tätä markkinanäkymää. 

Markkinoilla täytyy tietenkin juodakin jotain  ja nyt oli vuorossa sokeriruokojuoma, jota tämä macho teki sokeriruooista  puristamalla. Minäkin sain sokeriruoon palan maistetavaksi, oli tosi hyvää. 

Tässä minä yritän päästä emännän luo, kun meni metrin päähän kuvaamaan ja jätti minut. Alempana on sitten muita kuvia Terorista. Huomatkaa   erityisesti nuo kauniit parvekkeet, joita taloissa on. Kyllä oli taas kiva reissu.

Kissojakin sieltä löytyi, ei vain emäntä päästänyt tervehtimään.

Kadut puhtaaksi ja muuta nähtyä

Olenhan jo aikaisemmin kirjoittanut, että pyrin pitämään täällä kävelykadut puhtaana yrittämällä syödä kaiken siellä olevan. Sitten on nuo pulut, jotka kyllä ajan tiehensä, kun osuvat tielleni ja sitä tapahtuu usein. Pahus, kun tuo emäntä pitää hihnasta kiinni, niin etten pääse kunnolla vauhtiin. Mutta katsokaa miten tuokin pulu sai vauhtia siipiinsä, kun sen kotipihalla huomasin. Oli mokoma tullut sinne.

Ja sitten on nuo moottoripyöräilijät ja 

mopoilijat, jotka pitäisi kaduilta poistaa. Menevät ohi niin lujaa, että korvissa soi. Minä yritän parhaani mukaan syöksyä päälle, mutta emäntä taas estää. Mutta onneksi minulla on tosi kova haukkuääni ja kun sen päästän niin kuskit hyppää istuimellaan ja kääntyvät katsomaan taakseen puhumattakaan muista ympärillä olevista ihmisolioista, jotka pomppivat kummallisesti. No saavatpahan liikuntaa nekin. Emäntä kyllä pelkää, että aiheutan vielä jonkin motoristin kolarin tällä haukunnalla. No olisivat ajamatta niin lujaa. Toisaalta täällä on kyllä tosi kohteliaita autoilijoita ja myös noita motoristeja. Pysähtyvät aina suojatien eteen, kun näkevät että haluan ylittää kadun.

Koiruuskavereita täällä on paljon niin kuin olen jo aikaisemmin kertonut. Tämänkin kanssa oli mukava leikkiä.

Yhtenä päivänä löydettiin tällainen kaunis 

palmukuja. 

Tässä tarkkailen ettei pulut tule tielleni.

Ja  sitten pari sanaa noista miespuolisista ihmisolioista täällä. Niiden pääasiallinen huvi tuntuu olevan istua iltaisin jonkin ravintolan ulkoterassilla ja katsoa pallon potkimista tv:stä. Lähes joka ravintolalla on iso screeni ulkona sitä varten. No huvinsa kullakin.

Koiraystäviä

Niin kuin aikaisemmin jo kerroin, niin teemme iltapäivisin yleensä piiitkän lenkin. Petra-koiruus tietää täällä hienoja paikkoja. Petraan olen tutustunut äidin ystävän Maritan kautta. Heidän kanssaan olemme tehneet monta retkeä. Niin pitkää ettei pienet tassuni oikein meinaa jaksaa. No emäntä kantaa välillä. Petra jaksaa taas vaikka kuinka paljon, onhan sillä paljon pitemmät tassutkin kuin minulla eikä ole turkkia lämmittämässä.

Tässä muutama kuva Petrasta ja minusta hienolla luonnonsuojelualueella, jonne sinnekään ei saa koiruudet mennä, mutta sitä sääntöä rikkoo täällä paikallisetkin. Siellä on kivaa, kun saa olla vapaana.

Tässä en ole hyökkäämässä Petran päälle vaan yritän päästä emännän luo, joka meni ainakin kahden metrin päähän ottamaan kuvaa ja sehän ei käy. Kyllä sai Annikki pitää lujasti kiinni.

Tässä ollaan vauhdissa.

Tässä Petra poseeraa hienosti vai mitä.

Tämä koiruus tuli vastaan muuten vain ja pitihän siihenkin tutustua. Ylipäänsä täällä tulee vastaan kaikenlaisia koiruuksia, joista joihinkin haluan tutustua, mutta joista osalle nostan kyllä rähinän, ei vain nuo kemiat kohtaa.

Tämän kuvan olette jo nähneetkin, mutta viimeksi siitä puuttui selitys. Tämä koiruus asuu luonnonsuojelualueelle vievän reitin varrella ja hän tervehtii meitä aina ikkunasta, kun menemme ohi. On koiruudella hienot maisemat. Laitan siitäkin maisemasta vielä kuvan, jonka olette myös jo nähneet.

Vuosi 2017 alkaa

Taisin mainita, että emäntä vie minut taas parturoitavaksi, espanjaksi se on peluqueria. No tällainen look tuli täällä. Ihan hyvä muuten, mutta tekivät peräpäälleni jotain kummallista. Se vaivasi minua niin paljon, että emäntä hermostui ja meni kysymään eläinlääkäriltä (jossa minulle tuo peluqueria tehtiin), että mitä olette tehneet Borikselle. Lääkäri oli ihmeissään ja tutki minut eikä kyllä löytänyt mitään. Ja kun en osaa ihmiskieltä tarpeeksi, niin en voinut auttaa. Lääkäri määräsi kuitenkin jotain salvaa, jolla emäntä nyt hoitaa persustani ja on se onneksi auttanut. Emäntä epäilee, että tyttö, joka peluquerian teki, on nirhaissut liian läheltä.

Taidetaan hakea uusi paikka seuraavaa kertaa varten. 

Uusi vuosi vaihtui täällä hienosti. Täällä on tapana, että kun vuosi vaihtuu niin syödään 12 viinirypälettä, yksi rypäle jokaiselle tulevalle kuulle ja toivotaan samalla jotain. Emäntä ja Annikki sitten söivät nuo rypäleensä ja minulle annettiin korvaavia makupaloja, koska koiruuksille ei saa rypäleitä antaa. Toivoin tietenkin lihaisia luita ja muita herkkuja.

Sitten katsottiin raketteja. Ne oli kyllä tosi hienoja ja näkyivät tänne 8. kerrokseen upeasti. Emäntä sanoi ettei ole aikoihin nähnyt noin hienoa ilotulitusta.

Välipäivinä ennen loppiaista käytiin Trianan alueella. Sinne oli rakennettu Betlehemin pienoismalli. Oli kyllä upea kaikkine yksityiskohtineen. Tässä muutama kuva siitä.

Loppiainen on täällä sitten joulunajan tärkein päivä. Silloin saapuvat kolme viisasta miestä, kuningasta tuomaan lahjoja kilteille koiruuksille ja ihmisolioille. Koko loppiaisen ajan oli kaikenlaisia tapahtumia. Ihmisoliot ostelelivat viimehetken lahjoja ja sitten kaupungin läpi siis Las Palmasi kulki mahtava seitsemän laivueen kulkue. Lapsille oli heitelty  karkkeja ja musiikki oli ollut aikamoinen. Minä en päässyt mukaan katsomaan,  koska olisin voinut tallautua ihmisolioiden jalkoihin. Niitä oli kuulemma satoja. Emäntä kuitenkin näytti kuvia ja kertoi tapahtumasta. Loppiainen on siis raamatullinen juhla, päivä jolloin kolme Itämaan tietäjää toi Jeesus-lapselle lahjoja. Tuo ensimmäinen kuva on myyntikärrystä, joita tuli ennen varsinaista kulkuetta. Kärryissä oli kaikenlaista pientä syötävää ja juotavaa.

Ja sainhan minäkin lahjan, oikein makoisan ja lihaisan luun. Kyllä oli taas namia. 

Arkielämää Las Palmasissa Osa 3

Emännän sylissä on mukava olla, siihen aina kiepsahdan ja siten yritän myös estää emännän omat reissut. Nimittäin rantareissujen jälkeen se on alkanut puhua ihan kummia. Eilen kun se tuli rannalta, se sanoi että oli vähän tuulista, mutta olihan Machoissa silmänruokaa. Mitä ihmettä, eihän sinne rannalle saa Macho, 

siis minä mennä ollenkaan ja toisaalta mitä se sellainen silmänruokaa oikein on. Kaikki syötäväksi kelpaavahan laitetaan suuhun. On tässä pikku koiruudella taas sulateltavaa.

Emännän ystävän Annikin luona on tällainen Leo leijona, jonka kanssa täytyy välillä painia.

Yhtenä iltana oltiin katsomassa flamencotanssia.

Aika usein päivisin, kun ollaan lenkillä, emäntä lintsaa ruoan laitosta ja menee syömään jonnekin ulkoilmapaikaan, jonne minäkin pääsen mukaan.

Minun paikka on tietenkin taas kivetyksellä, jonne emäntä sitten tarjoilee vettä ja pieniä makupaloja. Onkos tämä teistä ystäväkoiruuksista reilua?

Yritän minä aina välillä ohjata emäntää myös sisätiloihin, mutta eihän sinne koiruukset pääse ja siten ei emäntäkään.

Seuraavat kuvat ovat huvivenesatamasta aallonmurtajalla, jossa on myös tosi kiva ulkoilla. Veneet on kyllä niin tiheässä, että emäntä ihmetteli miten veneet pääsee sieltä ylipäänsä merelle. 

Tässä on sitten paikallisen meripelastuksen vene.